Aina välillä sitä saa yllättäviä puheluja. Muistan joskus nuorena virkamiehenä kun langan toisesta päästä kuului lempeän möreä ääni: ”Paavo Lipponen tässä hei”. Sitä oli aina pari sekuntia vähän ymmällään ennen kuin sai kakistettua, että ”no hei, hei”. Eihän pääministeri ihan joka päivä soita.

 

Eilen sain puhelun, joka yllätti totaalisesti. Olin matkalla hakemaan lapsia koulusta kun commari päräytti tuntemattomasta numerosta. Vastasin. Toisesta päästä kuului ”No joulupukki tässä hei”.

 

En oikein heti tajunnut mistä oli kyse. Luulin, että joku pilaili. Ääni oli samankaltainen kuin Apu-lehden Markku Laitisella. Eipä se kuitenkaan ollut Markku. ”No terve”, sain vastattua. Siellä oli ihan ihkaoikea joulupukki, jonka olin tavannut edellisenä perjantaina Rovaniemellä.

 

Pukki kyseli kuulumisia ja kiitti viimeisestä. Hän kysyi myös mitä olin ostanut lapsille pukin kammarin kaupasta. Kerroin. ”No hyvä”, vastasi pukki. ”Siinä tapauksessa olen tuonut Oliverille ja Emilielle hyvän lahjan Korvatunturilta”, hän jatkoi.

 

Pukki muisti lasten nimet, ja että olimme tulossa tapaamaan häntä Bad-Würtembergin Brysselin aluetoimistoon. Pukilla on hyvä musti.

 

Koulun jälkeen suuntasimme tapaamaan pukkia. Paikalla oli kymmeniä suomalaisia ja saksalaisia perheitä. Vilskettä riitti. Lapset tykkäsivät. Allekirjoittanut (37 v.) oli jälleen kerran innoissaan. Eihän sitä jokapäivä saa henkilökohtaista puhelua joulupukilta.

 

PS: tapasin eilen Insinööriopiskelijaliiton IOL ry:n hallituksen. Leppoisaa porukkaa.