YK:n pääsihteeri, korealainen Ban Ki-moon, on ilmoittanut olevansa käytettävissä toiselle virkakaudelle. Suomi tukee hänen uudelleenvalintaansa. 

Mielestäni YK:n pääsihteerillä on – EU:n korkea edustaja Cathy Ashtonin ohella – maailman vaikein tehtävä. Ban johtaa maailmanjärjestöä, jossa yhteinen sävel täytyy löytää 192 jäsenmaan kesken. Käsissä olevat haasteet ovat valtavia. Kriisejä ja konflikteja. Äärimmäistä köyhyyttä. Ilmastonmuutosta. Ihmisoikeusloukkauksia.

Pääsihteerin katsotaan olevan myös kansainvälisen yhteisön arvojohtaja. Häneltä odotetaan poliittista ja moraalista johtajuutta. YK:n pääsihteeri on maailman arvovaltaisin rauhanvälittäjä. Hän on myös suuren hallintokoneiston esimies: YK:n pääsihteerin alaisena työskentelee noin 44 000 YK:n virkamiestä New Yorkissa, Genevessä, muissa toimipisteissä ja kentällä. Samalla pääsihteeri on koko ajan jäsenmaiden palveluksessa. Ei siis ihme että välillä mietitään, onko pääsihteeri eli Secretary General enemmän sihteeri vaiko kenraali.

Pääsihteeri Ban Ki-moon  ei ole paistatellut julkisuudessa korkealla profiililla. Hän on joutunut olemaan realisti. Turvallisuusneuvoston pysyvät viisi jäsenmaata eivät yleensä halua nähdä liian itsenäistä pääsihteeriä. Juuri ne viime kädessä päättävät pääsihteerin valinnasta. Muodollisesti valinnan tekee yleiskokous turvallisuusneuvoston esityksestä. Nyt tiedetään, että Ban Ki-moonilla on pysyvien jäsenten tuki.

Ban on osoittanut viime kuukausien aikana uudenlaista johtajuutta. Hän on ottanut rohkeasti kantaa Libyan ja Norsunluurannikon tilanteisiin. Hän on sitoutunut voimakkaasti suojeluvastuun periaatteen edistämiseen. Se on hienoa. Ban on edistänyt myös naisten etenemistä korkeisiin YK-tehtäviin. 

Yleensä pääsihteerit muistetaan juuri toisesta virkakaudestaan. Silloin he voivat toimia itsenäisesti, vailla huolta uudelleenvalinnasta. Pääsihteeri voi silloin entistäkin enemmän olla joukkojaan edestä johtava ”kenraali”.