Maailman kauppajärjestön WTO:n ministerikokous Balilla päättyi juuri. Kokous oli tärkeä Suomelle ja koko maailmanlaajuiselle kauppajärjestelmälle. Ensimmäiset arvioni neuvottelutuloksesta löytyvät tiedotteesta.
Vuonna 1995 perustetun WTO:n olemassaolon aikana ei ole aiemmin onnistuttu tekemään uutta monenkeskistä kauppasopimusta. Yritykset päästä sopuun vuonna 2001 alkaneesta ns. Dohan kierroksesta epäonnistuivat 2008 ja 2010. Doha-asioista koottiin siksi Balille pienempi paketti, jonka läpimeno oli WTO:lle todellinen make or break -kysymys.
Vajaan viikon kestäneessä kokouksessa väännettiin ratkaisua yötä päivää pääjohtaja Roberto Azevedon johdolla. Kokouksen päättyminen viivästyi suunnitellusta, mutta vääntäminen kannatti. WTO osoitti, että myös 2010-luvulla on mahdollista päättää globaalilla tasolla kaikkia maita sitovista toimista. Olin itse kokouspaikalla kaksi vuorokautta, tiimimme koko viikon. Kiitos tiimille!
Monet ovat arvioineet Dohan kierroksen venymisen merkitsevän, ettei kaupan vapauttamiselle olisi enää laajaa kiinnostusta. Tämä on väärä tulkinta.
Kahdenvälisten, alueellisten ja useammanvälisten vapaakauppasopimusten määrän kasvu osoittaa, että kaupan vapauttamiselle on edelleen suurta tarvetta ja kysyntää. WTO:lle notifioituja alueellisia sopimuksia on 575 kpl. Kaupan vapauttaminen jatkuu siis muodossa tai toisessa. Kaikkien etu olisi, että se tapahtuisi yhteisesti sovittujen sääntöjen eli WTO:n puitteissa. Erityisen tärkeää tämä olisi pienille kehitysmaille ja PK-yrityksille.
Bali-paketti koostuu kolmesta osasta: kaupan helpottaminen (trade facilitation), maatalous ja kehityskysymykset. Näistä Suomen ja suomalaisten yritysten kannalta merkitystä on erityisesti kaupan helpottamisella. Käytännössä se tarkoittaa tullimenettelyjen nopeuttamista ja selkeyttämistä. Suomelle sopimuksen toimeenpano on erityisen tärkeää Venäjä-kaupan merkityksen takia. OECD:n arvion mukaan kaupan helpottamissopimus vähentäisi täysin toimeenpantuna 10 % OECD-maiden ulkomaankaupan kustannuksista ja 13-15 % kehitysmaiden ulkomaankaupan kustannuksista.
Olemme tottuneet Suomessakin asetelmaan, että kauppaneuvotteluissa teollisuusmaat ja kehitysmaat ovat vastakkain. Tämä jakolinja ei ollut entisellään Balilla. Vähiten kehittyneet eli LDC-maat ja ns. AKP-maat (mm. Afrikka ja Karibia) kannattivat voimakkaasti Bali-paketin syntymistä. Vaikeuksia paketin hyväksymisessä takia oli lähinnä Intialla. Intia haki hyväksyntää ruuan varastointiin tarkoitetulle tukiohjelmalleen, jota se perusteli ruokaturvan parantamisella. Ohjelmalla voisi olla kielteisiä vaikutuksia maan ulkopuolella – erityisesti muihin kehitysmaihin Intian lähialueilla. Kysymykseen löytyi kompromissiratkaisu, ja asiaan palataan viimeistään neljän vuoden päästä.
Kaupan rakenteen muutos on vähentänyt tullien merkitystä talouden suojana. 2000-luvun protektionismi ei toteudu niinkään rajalla kuin rajojen takana syrjivien teknisten määräysten ja standardien muodossa. Näiden kysymysten käsittelyyn WTO ei ole valmistautunut riittävästi, minkä takia mm. EU neuvottelee parhaillaan kahdenvälisistä ja alueellisista vapaakauppasopimuksista. WTO:n asialista on päivitettävä vastaamaan nykypäivää. Bali-paketin onnistumisen myötä tässä on mahdollista edetä.
