Viime vuonna tähän aikaan jouduin lyhentämään lomaani parilla päivällä. Tänä vuonna parin viikon loma loppuu ihan aikataulussa, eli tänään. Georgian sodan vuosipäivänä on paikallaan antaa lyhyt tilannekatsaus.
Tänään tulee vierähtäneeksi vuosi Georgian sodan alkamisesta. Kriisi kuumensi jäätyneet konfliktit Georgiaan kuuluvissa Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa taas kiehumispisteeseen. Sota saatiin onneksi nopeasti loppumaan, mutta samalla konfliktit syväjäädytettiin. Niiden ratkaisua ei ole näköpiirissä eikä edes tulitaukosopimuksen tulkinnasta ole yksimielisyyttä.
Pakolaisnainen Etelä-Ossetiasta Gorin kaupungin tienvarressa, elokuu 2008 (Kuva: ETYJ-järjestö)
Georgian sota horjutti yleisemminkin Euroopan turvallisuuspoliittista asetelmaa. Se loi jännitteitä ja epävarmuutta, joka vaikuttaa edelleen. Toisaalta sotaefekti jäi maailmanlaajuisen talouskriisin varjoon, jonka vaikutukset ulottuvat tietysti paljon laajemmalle.
Pakolaiskeskus Tbilisissä, elokuu 2008 (kuva: ETYJ-järjestö)
Meikäläiselle sota oli erityisen haastava vaihe Etyj-puheenjohtajuuden takia. Kovilla ponnisteluilla saavutimme kaksi asiaa. Ensinnäkin Etyj kykeni edesauttamaan sodan loppumista. Toiseksi järjestöllä oli merkittävä rooli tulitauon valvonnassa. Saimme sotilastarkkailijat kentälle nopeasti ja se auttoi tilanteen rauhoittamisessa. Etyj oli jälleen aktiivinen toimija. Olen tietysti jäävi arvioimaan toimintaamme, mutta saimme kehuja ja haukkuja tasaisesti eri osapuolilta. Pidän sitä jonkinlaisena uskottavuuden mittarina.
Miltä Georgian tilanne näyttää nyt 080809?
Ensinnäkin maan sisäpoliittinen kuohunta jatkuu. Neljä kuukautta kestäneet mielenosoitukset ovat hiipuneet, mutta niiden odotetaan aktivoituvan uudelleen syksyllä. Oppositio vaatii Saakashvilin eroa ja ennenaikaisia presidentin- ja parlamenttivaaleja. Saakashvili ei suostu vaatimuksiin, mutta hän on luvannut oppositiolle perustuslaillisia uudistuksia. Oppositio on edelleen hajanainen, eikä presidentille ole löytynyt selkeää haastajaa. Vahvimpana pidetyn Irakli Alasanian kannatukseksi arvioidaan noin 17 prosenttia.
Toiseksi turvallisuustilanne konfliktialueilla on huolestuttava. Näin erityisesti sen jälkeen kun Etyjin ja UNOMIG:in tarkkailijat joutuivat alkukesästä poistumaan. Ainoa kansainvälinen operaatio Georgiassa on tulitaukoa tarkkailemaan lähetetty EU Monitoring Mission (EUMM). Se on tehnyt hyvää – ja aivan välttämätöntä – työtä. Suomella on operaatiossa 14 asiantuntijaa. Mission ongelmana on se, ettei tarkkailijoilla ole vieläkään pääsyä Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan.
Viime syksynä käynnistetty rauhanprosessi sentään jatkuu. Geneven neuvotteluita käydään YK:n, Etyjin ja EU:n johdolla. Vaikka neuvotteluissa ei ole lähiaikoina odotettavissa merkittävää läpimurtoa, niin Geneve on ainoa foorumi Venäjän ja Georgian keskusteluyhteyden säilyttämiseksi. Toistaiseksi merkittävin edistysaskel on sopimus konfliktien estomekanismista. Sen puitteissa on tarkoitus järjestää paikallistasolla säännöllisiä tapaamisia, joissa keskustelellaan välikohtauksista ja niiden ehkäisemisestä. Sopimuksen toimeenpano kuitenkin kangertelee.
Viime päivinä kriisin uuden eskaloitumisen mahdollisuus on herättänyt huolta. Viimevuotiseen tapaan olen lomalla seurannut huolestuttavia raportteja välikohtauksista. Optimistisen selityksen mukaan vuosipäivä lisää jännitettä ja siksi välikohtaukset ovat jälleen kiihtyneet. Tilanne ei sentään näytä aivan yhtä pahalta kuin vuosi sitten. Silti esimerkiksi EU otti huolestuneena kantaa viimeaikaisiin tapahtumiin. Konfliktin uusiutumisen estäminen on välttämätöntä. Sodalla ei nytkään olisi voittajia, vaan ainoastaan erilaisia häviäjiä.
Mitä EU:n sitten on tehtävä, jotta vakaus säilyisi ja Georgia pääsisi jossain vaiheessa selvemmille vesille?
Itse näen politiikalla kolme raidetta. 1) Tulitaukoa on monitoroitava tehokkaasti ja koetettava vahvistaa kansainvälistä läsnäoloa koko Georgian alueella. 2) Rauhanprosessia on tuettava sekä haettava vaiheittain edellytyksiä luottamuksen palautumiselle ja konkreettisille edistysaskeleille. 3) EU:n on myöskin vahvistettava kokonaisvaltaista tukeaan Georgialle. Tämä tapahtuu itäisen kumppanuuden raameissa.
Ja ”last but not least” – Georgialta on myös edellytettävä vastuullista politiikkaa ja demokraattisten reformien jatkamista. Tässä EU:n on oltava jämäkkä.
