Vuosi on lopuillaan. Ennen joulua on hyvä katsoa vielä kerran taakse ja miettiä, mitä vuoden aikana on tehty.

Jos tämän vuoden tiivistää osaltani lukuihin, se kuulostaa tältä: 106 virkamatkavuorokautta ja 43 matkaa. Matkat voi karkeasti jakaa siten, että reilu puolet niistä meni suomalaisyritysten viennin edistämiseen, kolmasosa Eurooppa-tehtävien hoitoon ja loput Pohjoismaiseen yhteistyöhön tai kotimaan matkoihin. Mantereista jäi koluamatta ainoastaan Etelämanner. Eri maita kertyi yhteensä 22.

Toisin sanoen: jos vuonna 2013 oli 251 työpäivää, olin 42 prosenttia niistä virkamatkoilla.

Vuoden tapahtumista haluaisin nostaa esiin muutamia asioita niin ulkomaankaupan, Eurooppa-asioiden kuin henkilökohtaisen elämänkin saralta.

Aloitetaan ulkomaankaupasta. Ylitse muiden nousevat Team Finland, matkat, Balin WTO-sopu ja EU-USA vapaakauppasopimus.

Team Finland on lähtenyt toden teolla toimimaan. Ulkomailla on nyt 73 TF-toimipistettä ja koordinaattoria. Samoin kotimaasta löytyy koordinaattori jokaisesta maakunnasta. Kaikkialla periaatteena on yksi luukku, yksi sähköpostiosoite ja yksi puhelinnumero ? turha byrokratia pois. Tapasin vuoden aikana monia Team Finland -toimijoita ja yrittäjiä muun muassa Jyväskylässä, Lappeenrannassa ja Turussa. Pöhinä on hyvä. Lisää kiertämistä on luvassa taas ensi vuonna.

Olen ulkomaankauppaministerinä vieraillut tähän mennessä viidessäkymmenessä kaupungissa eri puolilla maailmaa. Kaikki matkat ovat olleet minulle antoisia ja toivottavasti myös yrityksille. Vaikeina talousaikoina on tärkeää, että valtiovalta tekee kaikkensa avatakseen ovia suomalaisyrityksille. Jokainen kauppa on kuitenkin aina yrityksen itsensä tekemä. Valtio voi olla korkeintaan avulias kätilö.

Vuoden yksi kohokohta oli Balilla aikaansaamamme sopu WTO:n minipaketista. Ratkaisu oli merkittävä. Vuonna 1995 perustetun WTO:n olemassaolon aikana ei ole aiemmin onnistuttu tekemään uutta monenkeskistä kauppasopimusta. Suomelle sopimuksen toimeenpano on erityisen tärkeää Venäjä-kaupan merkityksen takia.

Myös heinäkuussa alkaneissa EU-USA vapaakauppaneuvotteluissa on päästy hyvin alkuun. Uskon, että sopimus saadaankin valmiiksi vuoteen 2015 mennessä, kun Obaman toinen kausi päättyy. Yhdysvallat on yksi harvoja isoja kauppakumppaneita, jonne viemme jatkuvasti enemmän kuin tuomme. Meillä on siis paljon voitettavaa. Kyse on lopulta myös siitä, määritelläänkö tulevan maailmankaupan pelisäännöt niin, että saamme itse niihin vaikuttaa vai annetaanko ne meille muiden sanelemina.

Euroopan osalta vuoden kohokohdiksi nostan ehdottomasti Euroopan taloustilanteen vakautumisen, EU-selonteon ja siihen vaikuttaneen nuortenryhmän, komission ohjelmaan vaikuttamisen sekä keskustelun EU-sääntelystä.

Euroopan taloustilanne alkaa vakautua. Kriisin pahimman vaiheen voi sanoa jo olevan takana. Irlanti on palannut markkinoille ilman erityistä varajärjestelmää rahoituksensa turvaamiseksi. Portugali on niin ikään palaamassa markkinoille, ja Espanjan taloustilanne on kehittynyt parempaan suuntaan. Pankkiunioni, joka varmistaa, ettei veronmaksajien rajoja käytetä enää pankkien pääomittamiseen, on edennyt.

Eduskunta hyväksyi kesäkuussa valtioneuvoston EU-selonteon. Siinä linjattiin Suomen EU-politiikan suunta tuleviksi vuosiksi. Erityisen hienoa oli nähdä, miten asettamani 26-henkinen nuorten ryhmä sai vaikutettua raportillaan hallituksen selontekoon ja julkiseen EU-keskusteluun.

Myös tulevan komission ohjelmaan vaikuttaminen on aloitettu valtioneuvoston kansliassa jo hyvissä ajoin ja sitä jatketaan keväällä. Vaikuttaminen on hiljaista työtä, joka ei näy lehtien sivuilla. Suomen on tärkeää olla hereillä EU:n omissa hallitusneuvotteluissa ja pitää meille tärkeitä asioita esillä.

Keskustelu EU-sääntelystä on myös virkistävä. On tärkeää erottaa, että kyse ei ole toimivallan uudelleenjaosta jäsenmaiden ja unionin välillä, vaan tavoitteena on karsia vanhentunutta lainsäädäntöä ja yksinkertaistaa sääntelyä. Siis enemmän Eurooppaa, vähemmän tarpeetonta sääntelyä.

Viimeisimmäksi pointiksi nostan kolme asiaa henkilökohtaisesta elämästä: kouluvierailut, 10 tunnin alitus Kalmarin Ironmanissa ja ihmiset, joiden kanssa saan tehdä töitä.

Viime vuoden syksystä lähtien olen kiertänyt kouluissa ympäri Suomea puhumassa kehon ja mielen jaksamisesta. Mukana ovat olleet myös Aki Riihilahti ja Mika Poutala. Vierailuja kertyi tälle vuodelle 13. Usein kuulee puhuttavan, että nykynuoriso on jotenkin mennyt pilalle. Uskallan olla noin sadankahdenkymmenen kouluvierailuni jälkeen täysin eri mieltä. Nuoriso on fiksumpaa kuin edellinen sukupolvi.

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että olen urheiluhullu. Yksi unelmista täyttyi elokuussa Ruotsin Kalmarissa. Pysäytin kellot aikaan 9.55’47 ja alitin kymmenen tunnin aikatavoitteeni triathlonin kuninkuusmatkalla Ironmanissa. Hieno tunne, kun pitkäaikainen tavoite toteutuu.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, ovat ihmiset. Kesälomalta paluu tiivisti asian. Oli vain mukavaa mennä takaisin töihin ja nähdä tiimiä, työkavereita ja kaikkia, joiden kanssa tätä työtä tehdään yhdessä. Kiitos myös teille, jotka olette jaksaneet jorinoitani blogista lukea ja kommentoida.

Rentouttavaa joulunaikaa!