Osallistuin torstaina elämäni villeimpään radiohaastatteluun. Ehdin mainita siitävain ohimennen torstain blogissa. Tänään muutama lisähuomio. Ajatuksena osoittaa, että journalismia on moneen muottiin.
Torstaina sain siis lyhyellä varoitusajalla kutsun talkSPORT-nimisen brittiläiseen kanavan suoraan lähetykseen, jota veti toimittaja nimeltä John Gaunt. Hänet tunnetaan provokatiivisena EU-vastustajana ja the Sun tabloidi-lehden kolumnistina.
Keskustelu oli villiä. Gaunt heitti pöytään Sun-tyyppisiä teesejä ja kysymyksiä ja aina kun lähdin vastaamaan niin keskeytyksen kirves iski. Jossain vaiheessa tuottaja sitten viittoili Gauntille, että antaisi allekirjoittaneen välilä vastaillakin. Siinä sitten vastailinkin.
Gaunt ei tainnut tykätä vastauksistani, koska jossain vaiheessa hän kysyi minulta ymmärränkö englantia ollenkaan. Totesin ymmärtäväni ihan hyvin, mutta jos hän haluaa niin voimme toki puhua Suomea. Avoimen radiostudion ympärillä olevat katselijat ja kuuntelijat taisivat tykätä tästä vastauksesta, sen verran kuulin naurunpurskahduksia.
Gaunt halusi sulkea Britannian rajat kaikilta ulkomaalaisilta. Minä taas kehuin ihmisten vapaata liikkumista. Tässä vaiheessa Gaunt vihjasi, että minä yritän tehdä hänestä rasistin. Vastasin, että en yritä.
Näin jatkettiin sitten ohjelman loppuun saaka. Hurjaa menoa se oli, enkä ollut koskaan mitään vastaavaa kokenut.
En olisi muuten koko haastattelua maininnut, mutta minua jäi vaivaamaan yksi seikka, joka mielestäni alitti kaiken ammattimaisuuden rajan. Ohjelman jälkeen Gaunt huitaisi kädellään allekirjoittaneen suuntaan ja haistattaeli.
Haistattelua edelsi kiivas sanavaihto, jossa Gaunt ei arvostanut, että tulen hänen ohjelmaansa kutsumaan häntä rasistiksi. Sanoin, että en minä häntä rasistiksi ohjelmassa kutsunut, mutta sellainen hän tuntuu olevan. Haluan kuitenkin tässä todeta, että vaikka John Gauntilla on vahvoja mielipiteitä, niin hän ei missään nimessä ole rasisti. Sana jota käytin oli liian vahva.
Kaikki ympärillä olleet Britit tulivat tulivat pahoittelemaan Gauntin käytöstä. Sain myös sähköposteja Britanniasta, jossa pahoiteltiin haastattelijan toimintaa. Illalla sain vielä puhelun eräältä brittimepiltä. Myös tuottaja soitti ja pyysi vielä kerran anteeksi ja sanoi lähettävänsä kirjeen.
No, kaikkea tässä maailmassa tapahtuu, mutta kyllä oli meikäläiselle ensimmäinen kerta noin rajussa haastattelussa. Eikä kukaan toimittaja ole kyllä koskaan haistatellut, ei ohjelman aikana, eikä sen jälkeen. Onneksi tällaista ei koskaan tapahdu Suomessa. Meillä on erittäin ammattitaitoinen toimittajakunta.
Ja täytyyhän tästä jotain positiivistakin sanoa: opin paljon seuraavaa tiukkaa haastattelua varten…
