Rauhallinen viikonloppu tuli tarpeeseen. Täysistunto oli vienyt mehut.

Perjantaina luennoin ulkoasiainministeriön Kavakulle, eli nuorille diplomaateille. Aina yhtä antoisa kokemus. Erinomainen porukka.

Launtaina vuorossa oli perusrutiinit: lasten tanssi- ja jumppatunteja. Illalla kävimme parissa tupaantuliaisessa. Emilie ja Oliver olivat mukana. Ei ollut vauhdista puutetta. Ei ihme, että nukahtivat kotimatkalla.

Tänään olemme touhunneet puutarhassa ja siivoilleet autotallia. Tarpeeseen tuli.

Ensi viikko on sen verran vauhdikas, että päätimme myös pakkailla vähän kamppeita ennen hiihtolomamatkaa. Lauantaina lähdemme neljän kaveriperheen voimin Ranskan alpeille Samoensiin. Sitä ennen pitäisi hoitaa valiokuntaviikko ja käydä meppikiertueella Kajaanissa.

Suzannellakin on torstaina työmatka Lontooseen. Ei tässä pahemmin pakkailemaan kerkeä.

Olen yrittänyt seurata olympialaisia mahdollisimman tiiviisti. Vähän takkuiselta näyttää. Toivotaan, että viimeinen viikko tuo mukanaan kultaa.

Olen erityisen pahoillani Janne Ahosen, Virpi Kuitusen ja Hannu Mannisen puolesta. Loistotyyppejä kaikki: ansaitsevat kultaa. No, Mannisella on vielä sauma sprintissä, jahka hän flunssastaan toipuu. Ahosella on vielä joukkumäki.

Lätkässä menee paremmin, ja curlingissakin päästiin välieriin. Katsomme Suzannen kanssa Britannian ja Suomen välisen curling ottelun tänään illalla. En usko, että lopputulos johtaa perheriitaan…