Istun autossa matkalla Joroisista Helsinkiin. Matkalla poikkeamme Mikkeliin sukuloimaan. Takana on fantastinen viikonloppu Joroisissa, jonne saavuimme perjantaina alkuiltapäivästä.

Yövyimme kaverini Tuomas Rautasen ”mökillä”, eli Koskenhovin kartanossa. Uskomaton paikka. Suomalaista maaseutuidylliä parhaimmillaan: koski, savusauna, mylly, riihi, puukartano.

Eijan ja Markun (Tuomaksen vanhemmat) vieraanvaraisuus sai punastumaan. Pöytä oli koreana koko viikonlopun, ja sauna tietenkin lämpimänä. Mahtavaa seuraa.

Joroisten puolimatka meni yli odotusten. Pääsin maaliin ajassa 5h 01 min. Olin enemmän kuin onnellinen. Keli ei ollut parhaasta päästä, mutta sillä nyt ei ollut mitään merkitystä. Sateesta sai happea ja sitä paitsi perjantaina ja sunnuntaina aurinko paistoi.

Uinti meni yläkanttiin (noin 33 min), mutta kompensoin sitä kisojen ”hitaimmalla” vaihdolla (yli 4 min). En meinannut löytää pussukkaa ja räpelsin kamojen kanssa kuin päätön kana.

Pyöräily meni todella hyvin, yli 94 kilometrin matka taittui matkamittarini mukaan ajassa 2h 38 min, eli keskinopeus oli yli 36 km/h. Viralllisessa ajanotossa aikaan on lisätty vaihdot, siis räpellys.

Yritin juosta mahdollisimman maltillisesti ja ihan hyvin sekin meni (noin 1h 44min). Tarkat ajat löytyvät täältä.

Joroinen on kaunis paikkakunta. Porukat olivat todella ystävällisiä. Kannustuksia kuului matkan varrella kaikkialla. Kiitos niistä! Auttoivat jaksamaan.

Täytyy sanoa, että puolikas triathlon oli elämäni hienoin urheilukokemus. Se on huomattavasti mielekkäämpi ja vähemmän kuluttava kuin esimerkiksi maraton. Jokainen, joka on juossut maratonin, pystyy harjoittelua monipuolistamalla suoriutumaan triathlon puolimatkasta.

Lähes kaikki kaverini sanovat, että ”kyllä mä muuten, mutta tuo uiminen ei oikein suju”. No niin sanoin minäkin, kunnes aloitin uintiharjoittelun tammikuussa. Ei se nyt mitään Sievistä ole, mutta ainahan sitä saa pulikoitua eteenpäin. Märkäpuku auttaa. Se kelluttaa kuin pelastusliivit konsanaan.

Eikä triathlon ole pelkkää puolimatkaa tai täysmatkaa. Suurin osa harrastaa varttimatkoja (1500m/40km/10km) tai pikamatkoja (750m/20km/5km) tai ihan vaan minimatkoja eri muodoissa.

Oma kroppani kiittää lajia nimenomaan sen monipuolisuudesta. Olen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan välttynyt urheiluvammoilta. Ja kai sen järkikin sanoo: kun ei hinkkaa aina samaa lajia, niin paikat eivät kulu liikoja.

Eilen illalla kävimme tuopilla kilpailijoiden ja kilpailun järjestäjän, Antti Hagqvistin kanssa. Heitin ajatuksen, että Helsingissä pitäisi järjestää isompi triathlon kilpailu. Se voisi esimerkiksi olla varttimatkan luokkaa ja se järjestettäisiin Helsinki City Maratonin yhteydessä jossain keskustassa. Se porukka osaa meinaa järjestää kisoja.

Tavoitteena olisi tuoda lajia esille, riisua mystiikka sen ympäriltä ja saada samalla mukaan lisää harrastajia. Ei muutakuin soittamaan HCM:n järjestäjille.

PS. Pistämme kuvia huomenna.

Comment

required