Kävin tänään Vierumäellä kuntotestissä yhdessä kaverini Jarkko Vesikansan kanssa. Se samainen Jarkko, jonka kanssa vetäisin Pirkan pyöräilyn ja Joroisten puolikkaan.

Testaajina toimivat Vierumäen testiguru Rami Virlander ja kestävyysguru tohtori Timo Vuorimaa, alias juoksukoutsini.

Tällä kertaa vedettiin niin sanotusti kovempi testi. Se eteni kolmessa vaiheessa.

1. Ensin noin 25 minuutin maksimi juoksutesti, jossa lähdetään hitaasti liikkeelle radanvarrella vilkkuvavan valojäniksen perässä. Vauhtia kiihdytetään ja sitten mennään niin lujaa kunnes ei enää pysytä valopilkun perässä.

2. Heti perään 10 km maratonvauhtinen lenkki maastossa. Omalta osaltani se tarkoittaa 4’30 kilometrivauhtia.

3. Lopuksi vedetään vielä tuo ykköskohta uudestaan, eli noin 25 min maksimijuoksu. Luvut ynnätään yhteen, ja voila, tiedetään missä kunnossa ollaan.

Omat lukuni olivat tällä kertaa seuraavanlaiset:

Perusluvut

Paino: 79,1 kg

Pituus: 189 cm

Rasvaprosentti: 13,5

Body mass indeksi: 22

Maksimaalinen kestävyys

Uupumisnopeus: 3’24 min/km

Hapenotto: 58 ml/kg/min

Maksimisyke: 185

Vauhtikestävyys

Nopeus: 4’00 min/km

Suhteellinen työ: 85%

Syke: 171

Peruskestävyys

Nopeus: 5’00 min/km

Suhteellinen työ: 58%

Syke: 151

Mitäs tämä kaikki sitten tarkoittaa? Kunto on parantunut hitusen verran viime helmikuusta. Treenit ovat siis tuottaneet tulosta.

Kuntoarvion mukaan kunto on ”erinomainen”. Testitulosten perusteella pitiäisi juosta maraton noin 3 tuntia ja kymmenen-viisitoista minuuttia. Coopertestissä pitäisi voida revittää sellaista 3’35 kilometrivauhtia, eli jotain siihen 3200-3300m välimaastoon. Kymppi pitäisi mennä noin 40 minuuttia.

No, mene ja tiedä, teoriaahan tuo on. Toisaalta pääsen kokeleimaan kymppiä ensi viikon lauantaina. Tuolloin juoksemme Pekka Roton vetämän Flying Finns kerhon kanssa viestimaratonin Brysselissä. Oma osuuteni on juuri tuo 10 km. Olen tyytyväinen jos pääsen sen alle 42 minuuttia.

Cooperia oli tarkoitus kokeilla tänään Brysselissä, mutta se jää kyllä testien takia väliin. Ei tuollaisen noin 24 km rääkin päälle viitsi edes kokeilla Cooperia.

Seuraava maraton on jo kiikarissa. Juoksemme kaveriporukassa Amsterdamin maratonin 19.10. Hullun puuhaa, mutta jonkunhan on tätäkin tehtävä…

Vesikansan Jarkko oli vielä kovemmassa kunnossa. Veti maksimitestissä kierroksen enemmän. On se kova jätkä, eikä vähintään siksi, että heillä on perheessä vastasyntynyt tyttö, joka ei varmaankaan anna levolle pahemmin aikaa.

Kaikenkaikkiaan testi oli mahtava kokemus. Kiitos siitä Timolle ja Ramille! Kuntoilu on itsekäs laji. On kiva testata itseään itseään vastaan. Pieni parannus antaa aina aihetta parantaa hiukkasen lisää.