Tänään oli rauhallisempi päivä. Tarvitsin sitä kovan Strassiviikon jälkeen. Aamupäivällä kävin läpi Brysselinpään postia ja muita rästihommia. Avustajani Heli Lehtonen oli tehnyt erinomaista työtä Antti Satulin muistokirjan viimeistelyssä. Nyt näkyy todellakin valoa tunnelin päässä.
Parlamentissa kävi tänään mielenkiintoinen vierailijaryhmä nimeltä ”Helsinki Group”. Porukka on täynnä suomalaisia ravintola-, ruoka-, viihde- ja yleisesesti vain hyvinvointialan ihmisiä. Kokeista ravintolanomistajiin. Toimittajista kulttuurihenkilöihin. Ryhmä, joka on matkustanut yhdessä ympäri Eurooppaa, käy eri pääkaupungeissa saamassa vaikutteita. Ryhmä on vaikuttanut keskeisesti esimerkiksi Helsingin viihtyvyyteen. Mahtava porukka.
Helsinki Groupin kanssa juteltiin EU-asioista.
Vierailun jälkeen kävimme paikallisessa Brasserie-ravintolassa syömässä. Ravintola on sinänsä hyvä, muttat tällä kertaa kävi vähän huono tuuri. Edeltä tilattuna pääruokana oli kanaviillokkia, siis sitä samaa, jota sai aina koulussa. Kaiken kukkuraksi viillokkia tarjottiin perunoiden kera. Onneksi ne eivät olleet niitä koulun legendaarisia kumiperunoita.
Yksi päivän aiheista oli Suomen korkea ruokatuotteiden ALV, joka on 22 prosenttia. EU-maissa yritetään yhdenmukaistaa muun muassa elintarvikkeiden ALVia, mutta matka on ollut pitkä ja karikkoinen. En ollut seurannut tilannetta sen tarkemmin. Tekosyynä se, että Euroopan parlamentilla ei ole verotuksessa sananvaltaa. Saan ensi viikolla asiasta lisää informaatiota ja palaan asiaan.
Päivän parasta antia oli, että kävin hakemassa Emilien koulusta. Minulla on tapana seistä vähän sivussa ja katsella tohinoita kunnes Emilie sitten jossain vaiheessa bongaa Pappansa. Voi sitä jälleennäkemisen iloa.
