Päätin kuvailla tämän päivän meininkiä videoblogin kautta. Tarina on tällä kertaa englanniksi, jotta meidän kansainväliset lukijatkin voisivat saada paremman kuvan täysistuntoviikon tiistain menosta.
Päivän paras uutinen on, että Itämeristrategia etenee huimaa vauhtia. Eurooppa-ministerit Astrid Thors ja Cecilia Malmström (Ruotsi) kävivät tänään parlamentissa ja keskustelivat eri tahojen kanssa muun muassa Itämeristrategiasta.
Loppuviikon huipparissa nähdään sitten millaista tekstiä Itämeristrategiasta on tulossa. Veikkaan, että hyvää.
%video%
Täysistontotiistai videoblogina.
Pari viikkoa takaperin lupasin palata arvon blogikommentaattoreiden kysymyksiin. Osaan vastasin jo. Kaikkiin en valitettavasti ehdi/pysty vastaamaan, mutta seuraavassa muutama reflektio varsinkin Christianin esittämiin kysymyksiin. Hän kysyy muun muassa muiden maiden EU-toiminnasta.
Yleisesti voitaneen todeta, että laajentuneessa unionissa peli on paljon kovempaa. Oman kannan eteen pitää tehdä enemmän töitä kun ennen.
Mielestäni suurista maista Britannia, Ranska ja Saksa ovat taitavia pelaajia. Heidän hallintonsa on loppuun saakka viritetty. Varsinkin britit ja ranskalaiset lobbaavat joka suuntaan. Mepit saavat hallituksiltaan tarkat briiffit siitä missä neuvoston puolella mennään.
Tämä on tietenkin kaikkien institutionaalisten periaatteiden vastaista, mutta minkäs sille mahdat. Kyllähän me kaikki kuitenkin loppujenlopuksi yritämme vaikuttaa asioihin siten, että lopputulos vastaa meidän näkemystä.
Keskisuurista maista Puola ja Espanja ovat niin sanotusti kovia pelaajia. Heillä onkin juuri sen verran kokoa, että pystyvät aina välillä pistämään kovaa kovaa vasten. Espanja on kylläkin rauhoittunut aika lailla vanhoilta ajoilta, mutta Puola on tainnut periä kovien otteiden manttelin.
Keskisuurilla ja suurilla mailla on välillä varaa uhkailla päätöksen estämisellä, mutta meidän pienten ei tuota korttia kannata ainakaan usein käyttää. Jos on pieni, niin pitää olla nokkela. Pienet kun eivät pahemmin muskeleilla pärjää.
Alankomaat, Belgia ja Luxembourg ovat perinteisesti olleet vaikuttamisen aatelia. Nämä pikkujättiläiset oppivat vuosien mittaan kaikki vaikuttamisen niksit. Nyttemmin tämä kolmikko on oikeastaan aika hajallaan ja perinteistä Benelux yhteistyötä ei oikeastaan pahemmin enää nähdä.
Tästä teesistä mainitsin myös siinä HS-debattiartikkelissa. Nykyään ei ole varsinaisia maaryhmiä, joihin voisi aina tukeutua. Koalitiot ovat paljon joustavampia kuin ennen. Pitää hakea kavereita oikeista paikoista oikeaan aikaan.
Mielestäni Suomi pärjää tässä pelissä kohtuullisen hyvin. Parantamisen varaan on aina, mutta ei me kyllä sellainen heittopussi olla kun välillä meidän omassa julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää.
Mepin vaikutusmahdollisuuksista olenkin useaan otteeseen kirjoitellut näillä sivuilla. Minulla on ollut ilo työskennellä EU:n kolmessa keskeisimmässä instituutiossa, eli Euroopan parlamentissa, ministerineuvostossa ja komissiossa. Näkemykseni mepin vaikutusmahdollisuuksista on seuraava:
Aktiivisella, asiansa osaavalla ja kielitaitoisella mepillä on enemmän vaikutusvaltaa EU-asioissa kuin yksittäisellä ministerillä. Puhumattakaan yksittäisestä kansanedustajasta. Mihin väite perustuu?
Euroopan parlamentissa ei ole oppositio-hallitus asetelmaa. Tämä on individualistien parlamentti. Jokaisella mepillä on mahdollisuus vaikuttaa jokaiseen lainsäädäntöhankkeeseen tekemällä siihen muutosehdotuksia.
Kun meppi saa vastuulleen lainsäädäntöraportin, hän on valtansa kukkulalla. Silloin häntä kuuntelee niin komissaari kuin ministerikin.
Jokaisella komissaarilla ja ministerillä on takanaan virkamiesten armeija, jotka auttavat kannanmuodostamisessa. Meillä on toki parlamentin erinomaiset virkamiehet ja tietenkin loistavat avustajat, mutta suhteessa kuitenkin paljon vähemmän apua kuin komissaarilla tai ministerillä.
Vaikutusvaltainen meppi valitsee aiheensa tarkkaan, keskittyy niihin ja pysty sitä kautta vaikuttamaan. Yksikään meppi ei pysty kaikkeen paneutumaan. Liikkumavara parlamentissa on paljon suurempi kuin esimerkiksi neuvostossa, jossa ministerit lukevat virkamiesten laatimia spiikkareita.
Tässä siis muutama havainto Christianin kysymyksiin. Taas taistellaan eteenpäin.
PS. Entinen professorini Helen Wallace julkaisi tutkimuksen, joka osoittaa, että EU:n päätöksenteko on nopeutunut laajentumisen jälkeen. Tutkimus löytyy osoitteesta www.tepsa.be. Palaan teemaan myöhemmin.
