Suomen taloudessa on käynnissä kehitys, jossa veroaste ja julkisen sektorin osuus työllisyydestä nousevat samalla, kun työikäinen väestö vähenee ja talous ei kasva. Tämän kierteen korjaamiseen ei riitä toive, että vienti lähtisi suhdanteiden parantuessa vetämään.
Veroasteemme lähestyy maailman huippua, ja olemme menneet Ruotsin ohi tällä mittarilla. Ensi vuonna kokonaisveroaste on jo 46 prosenttia. ”Vanhojen EU-maiden”, eli EU-15:n keskiarvo on noin 39,5 prosenttia. Meillä verot painottuvat erityisen paljon työhön. Keskituloinen suomalainen maksaa vuodessa 2000 euroa enemmän veroja kuin samoista tuloista maksetaan Ruotsissa.
Talouspolitiikan pitkän tähtäimen tavoitteena tulisi minusta olla verotuksen laskeminen eurooppalaiseen, vanhan 15 EU-maan, keskitasoon. Tätä arvioitaessa on huomioitava dynaamiset vaikutukset: verojen alennukset nostavat fiksusti kohdennettuna tuotantoa ja työllisyyttä, minkä kautta valtio saa osan veroalen hinnasta takaisin. Työn verotuksen alentaminen lisää työllisyyttä ja työtunteja. Keventäminen pitääkin keskittää niihin veroihin, jotka ovat kasvulle haitallisimpia, kuten ansiotulovero ja yhteisövero.
Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen oli alle 50 prosenttia vielä vuonna 2008. Tämä vastaa euromaiden keskiarvoa ja muun muassa Ruotsin tilannetta. Suomessa menosuhde kuitenkin kasvoi nopeasti talouskriisin aikana nykyiseen 58 prosenttiin. Kasvu on kriisin takia ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Ongelmaksi asia muodostuu, jos tästä tulee pysyvä asiaintila.
Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen olisi pienenettävä takaisin noin 50 prosenttiin. Se vaatii niin kansantalouden kasvua kuin julkisen sektorin menojen sopeuttamista. Veroalesta seuraava talouskasvu ja työllisyysasteen nousu myös vähentäisivät tarvetta tulonsiirroille, mikä automaattisesti pienentää julkisen sektorin menoja. Pelkkinä leikkauksina nykyhetkessä julkisten menojen BKT-suhteen laskua ei voi tietenkään toteuttaa romuttamatta hyvinvointivaltiota. Maali pitää asettaa realistiselle aikavälille, esimerkiksi vuoteen 2020.
SAK:n Olli Koski totesi lauantain Helsingin Sanomissa aivan oikein ”vähemmän veroja tarkoittaa, että jostain pitää luopua”. Näinhän se on. Suuret säästöt voidaan kaivaa vain budjetin suurista pääluokista, kuten sosiaali- ja terveysministeriöstä. Relevantin kokoisia säästökohteita on myös muun muassa yritystuissa.
Tuottavuuden kehittäminen sote-uudistuksen, kilpailun lisäämisen, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden sekä digitalisoinnin myötä on tämän ja seuraavan hallituksen keskeinen tehtävä. Mitä enemmän rakenneuudistuksia pystymme toteuttamaan, sitä vähemmän meillä on edessä valtion ja kuntien lakisääteisten tehtävien rajaamista. Kokonaan sitä ei voi kuitenkaan väistää.
Harva on ehkä huomannut, että tällä vuosituhannella olemme luoneet pelkästään kunnille pitkälti yli sata uutta tehtävää ja vuositasolla usealla miljardilla eurolla pakollisia lisämenoja. Kilpakumppanini Jan Vapaavuori mainitsi perjantaina Kokoomusnuorten puheenjohtajatentissä sitoutumisen siihen, ettei kunnille anneta yhtäkään uutta tehtävää muutamaan vuoteen. Tämä on erinomainen ajatus, jota kannatan. Paula Risikko taas nosti esiin neliönormit, joiden takia hoiva-alan yrittäjiä on joutunut jopa lopettamaan toimintansa. Esimerkkejä riittää. Loppujen lopuksi kaikki palautuu pääministerin käytössä oleviin välineisiin johtaa valtioneuvoston toimintaa sekä hallituspuolueiden yhteiseen tekemisen meininkiin.
Hallitus ja erityisesti uusi valtiovarainministeri Antti Rinne ovat puhuneet valtion taseen käyttämisestä talouskasvun tukemiseen. Hyvä näin. Valtion omaisuuden myynnistä saatavat tulot on käytettävä kestävällä ja talouskasvua pitkällä aikavälillä tukeviin tarkoituksiin. Kertaluonteinen elvytys myyntituloilla ei lämmitä pitkään.
Esittämäni pitkän tähtäimen tavoitteet – veroasteen lasku eurooppalaiselle tasolle ja julkisten menojen BKT-osuuden palauttaminen vuoden 2008 tilanteeseen – ovat kunnianhimoisia, jopa kovia. Kyseessä olisi miljardiluokkaa oleva talousohjelma. Miljardiluokkaa niin suomalaisten ihmisten ja yritysten käyttöön jäävien tulojen lisäyksessä kuin julkisten menojen säästötarpeissa.
Minusta kokoomuksen pitää asettaa kunnianhimoisia tavoitteita. Puheenjohtajalla on oltava näkemys ja ehdotuksia Suomen kehittämisestä, puolue päättää linjasta. Ilman pitkän tähtäimen tavoitteita politiikka taantuu hallinnoinniksi, juoksevien asioiden hoitamiseksi. Status quo ja saavutettujen etujen puolustaminen eivät kuitenkaan riitä Suomelle. Esittämäni talouspoliittisen vision avainluvut ovat mittakaavaltaan toteutettavissa, jos saamme riittävän mandaatin ja selkeän hallitusohjelman ensi vuoden eduskuntavaalien myötä.
Pasi Immonen
08.06.2014 14.51Miksi leikkaaminen on samaa kuin kehittäminen? Mitä pystyy kehittämään leikkaamalla?
jali karjalainen
14.06.2014 17.24No jos rahat ei riitä, niin kulut jää maksamatta ja ulosottomies on ovella. Leikkaaminen voi avata sen tien , että osataan sitten elää sillai,että rahat riittää. Leikkaaminen olisi siis parannuksen tekoa kuten Iso Kirjakin kertoo
Ilkka Partanen
08.06.2014 15.03Hyviä tavoitteita kokonaisuutena arvioiden. Tällä hetkellä kovin paljoa enempää ei valitettavasti voida tehdä ilman että syntyy ongelmia koska maassamme on aika jämähtänyt kulttuuri niin julkishallinnossa, suurissa yrityksissä kuin etenkin useimmissa keskusliitoissa (niin reippaasti kuin ne väittävätkin vastaavansa alojensa kehityksestä on suurin osa lopulta saavutettujen etujen sementointia).
Muutama yksittäinen alv-kysymys olisi minusta mielenkiintoista saada nostettua keskusteluun, niillä on sekä kasvun kannalta että kansanterveydellisesti merkittäviä vaikutuksia. Ensimmäinen on sähköisten sisältöjen alv-tason siirtäminen alimpaan 10 % veroluokkaan. Tulevaisuus on tietotekniikassa ja hintakehityksessä ja käyttöönoton valmiudessa uusilla ideoilla on suuri merkitys 14 % alennuksella. Vaikka ostajana yritys saakin vähentää ostoistaan tämän, niin kuluttajakaupassa tällä olisi suuri merkitys digikulttuurin vauhdittamisessa.
Toinen asia on urheiluvälineiden siirtäminen samaan luokitukseen. Koska osa näistä hankinnoista on seurojen tekemiä sekä osa myös sosiaalitoimen harkinnanvaraisten tukien piirissä, tällä olisi merkitystä liikunnan lisäämiselle ja varusteiden hinnan tuonnilla useamman maksukyvyn piiriin ja toisaalta alentaisi kenties hieman julkisia menoja tältä osin. Sinä jos kuka ehdokkaista olet varmasti tästä parempi kertomaan enemmänkin, joten jätän vaikutusten kuvailun tähän.
Millaisia ajatuksia nämä herättävät?
Kaisa Parviainen
08.06.2014 15.18”Suuret säästöt voidaan kaivaa vain budjetin suurista pääluokista, kuten sosiaali- ja terveysministeriöstä. Relevantin kokoisia säästökohteita on myös muun muassa yritystuissa.”
Mitäs jos otettaisiin käyttöön myös paljon pieniä puroja, jotka tunnetusti synnyttävät suuret virrat. Eli alettaisiin karsia myös mm. eduskunnan ja hallituksen menoista. Kansanedustajilla on sen verran kohtuullinen palkkakin, että sieltä voisi luopua kaikenlaisista ylimääräisistä lisistä ja kaksoispalkoista (mm. ministerinä). Kaikille yritetään opettaa, että suu säkkiä myöten. Tämän saman opetuksen pitäisi myös toteutua siellä huipulla.
Samoin voitaisiin tarkastella valtionyritysten ja valtion osaomistamien yritysten ja toimintojen palkkoja muillakin kuin tavallisella duunaritasolla. Miljoonien vuosituloja ei kukaan tarvitse elääkseen Suomessa.
Tähän samaan liittyy se, että ehdotat AY-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamista. Mutta et sanallakaan vihjaa, että myös työnantajilla on monta vastaavaa järjestelmää, joiden jäsenmaksut yritys voi vähentää verotuksessa. Miksi niitäkin vähennysoikeuksia ei pitäisi poistaa, jos kerran tämäntyyppisiä etuja aletaan poistaa? Yhdelle yritykselle summat eivät voi olla niin suuria, että se haittaisi yritystoimintaa.
Valitettavasti olet tällä hetkellä henkilö, joka mielipiteillään saa ihmisiä eroamaan Kokoomuksesta. Niin mustanpuhuvaa taantumusta ne edustavat.
Antti Vesala
09.06.2014 11.55Kaisa Parviaiselle; ainakin viime perjantaina KNL:n tentissä Helsingissä Stubb sanoi aivan selkeästi, että myös työnantajajärjestöjen vastaava vähennys pitää ottaa tarkasteluun, jos AY-jäsenmaksujen vähennyskelpoisuus tulee keskusteltavaksi. Lisäksi hän kompensoisi poistoa laskemalla esimerkiksi ansiotulo- ja yhteisöverojen tasoa.
Jouko Fossi
16.06.2014 21.44Näinhän Kupittaan Kokoomuksen puoluekokousaloitteessakin todettiin. Ja läpi meni.
Johan Wentzel
09.06.2014 21.41Hienoa kuulla kerrankin järkeviä ajatuksia politkon suunnasta! Tavoiteet pitää olla kunnianhimoiset – ei suuria asioita muuten toteudu! Valitettavasti meillä on edessä aikakausi joka tulee olemaan täynnä vaikeita valintoja. Emme voi jatkaa samaa rataa meillä ei kerta kaikkiaan ole siihen varaa. Valitettavasti ainoa tapa ”elvyttää” pitkäjänteisesti on antaa yksityisen sektorin tehdä se (valtiolla tietenkin rooli tässä julkisen sektorin kurissa pidossa sekä yksityisen kysynnän mahdollistamisessa järkevän verotuksen kautta) – mikään valtio ei ole ole pystynyt nostamaan talouden tuottavuuttaa omilla investoinneillaan vaan nämä ovat aina lisänneet verotaakkaa kun niiden maksun aika on tullut. Kaikille jotka tätä epäilevät suosittelen kesälukemiseki John Mauldinin ”The End Game” – valaisevaa ja pelottavaa…
Jorma Myyryläinen
10.06.2014 08.17Stubb kirjoitti: ”Puheenjohtajalla on oltava näkemys ja ehdotuksia Suomen kehittämisestä, puolue päättää linjasta. ”
Niin, missäkähän ne ehdotukset esimerkiksi ehdokas Stubbin osalta ovat? En, esimerkiksi tässä kirjoituksessa löytänyt muuta kuin leikata, leikata ja leikata.
No, olen jo joskus aiemmin, Stubbin ulkoministerikaudella, ihmetellyt hänen blokinsa kumisevan tyhjyyttään sisältöasioista.
Onkohan Stubbilla mitään kmonkreettisia todisteita verojen alentamisen positiivisista vaikutuksista työllisyyteen. Olen huomannut monien ekonomistien vakuuttavan, että sellaisia ei ole havaittu reaalitaloudessa.
Sen sijaan ostovoiman muutoksilla on kulutusta lisäävä vaikutus. Sillä on tavaroiden ja palveluiden tarjontaa lisäävä vaikutus. Ja sillä taas, ehkä, myös tuotantoa lisäävä vaikutus, siltä osin kuin kysyntää ei tyydytetä tuonnilla. Joka tapauksessa vain kaksi viimeksimainittua lisäävät työllisyyttä.
Joka tapauksessa verorahoistakin puhuttaessa olisi otettava huomioon, että nekin kiertävät palkkojen ja hankintojen kautta yksityiselle sektorille. Julkisen sektorin palkolliset kuluttavat palkkarahansa yksityisellä sektorilla ja samaten hankinnat suuntautuvat yksityiselle sektorille. Rahaa pois tästä tuotannollisesta ketjusta ottavat vain ne omistajat jotka vievät rahaa virtuaalitalouden puolelle finanssikeinotteluihin.
Pasi Immonen
10.06.2014 13.48Jorma Myyryläinen: ”Joka tapauksessa verorahoistakin puhuttaessa olisi otettava huomioon, että nekin kiertävät palkkojen ja hankintojen kautta yksityiselle sektorille. Julkisen sektorin palkolliset kuluttavat palkkarahansa yksityisellä sektorilla ja samaten hankinnat suuntautuvat yksityiselle sektorille.”
Tämä on hyvä havainto, jonka liian useat unohtavat. Pieni/keskituloisilla raha harvoin jää minnekään varastoon, vaan lähtee kiertämään. Mitä suuremmat tulot, sitä pienempi osa siitä käytetään kulutukseen.
Mitä suuremmat tulot, sitä luultavammin varat kierrätetään mitättömän verotuksen maiden pöytälaatikkofirmojen kautta. Miten Stubb ja kokoomus aikovat puuttua veronkiertoon? Ratkaisu ei ole verotuksen keväntäminen, koska verot ovat jossain nollassa tai hyvin lähellä sitä.
On helppo sanoa, että karsitaan sote-sektorista, koska siellä on eniten menoja. Olisi kiva kuulla konkreettisia ehdotuksia, mistä sieltä ja miten säästöt raavitaan kokoon mahdollisimman pienillä haitoilla?
Pasi Immonen
10.06.2014 13.52Onko ongelma siinä, että päättävässä asemassa olevat eivät itse ole tekemisessä julkisen terveydenhuollon, erityisesti perusterveydenhuollon kanssa? Eduskunnassa on luultavimmin todella kattava työterveyshuolto, josta sitten tarvittaessa ohjataan suoraan erikoissairaanhoitoon. Silloin on helppo esittää säästöjä nimenomaan tälle sektorille.
kirsti hälvä
12.06.2014 12.15ajatukset hyviä ja toteuttamiskelpoisia. Hyvä Alex !!!
jali karjalainen
14.06.2014 17.13-no työnverotus pitäs saada alemmaksi ja sillai voitaisiin saada työpaikkoja enemmän
– sitten voisi katsoa , mitä ei tarvita elämään ja mitä tarvitaan
-päälekkäiset toimet pitäs karsia
-eduskunnan menoja pitäs alentaa, ei ole minusta reilua että edustaja soittelee kännykällä muita kuin eduskunnan asioita
-hallintokuluissa pitää saada alennusta
-maatalóusasiat pitää hoitaa samasta toimistosta
-jne..oohan näitä
-yhteistoimintaa kuntien asoissa
-moni asia voitaisiin tehä itsenäisenä yrittäjänä jne.
jali karjalainen
14.06.2014 17.21Stubille onnea ja menestystä. Kahvit ilman kermaa ja suolapulla. No 2 kuppii kahvia ainakin
Johanna Siltanen
09.08.2014 08.26Vaikuttaa siltä, että julkisella puolella enenevästi kuormitetaan ihmisiä kiemuraisella byrokratialla. Olisi voinut toivoa touhun jääneen 70-luvulle, mutta ei – erona vain, että kalkkeripaperin sijaan raportit ja ilmoitukset rustataan koneiden avulla. Kai semmoinen työllistääkin, mutta on harvoin tekijälleen palkitsevaa, useimmiten stressaavaa vain. Pahinta tietysti, että kallisarvoista työpanosta esim. sairaalassa todellakin tarvittaisiin ihan muuhun.Miksi näin ??? Kukas pistäisi stopin turhillle valvontailmoituksille , viikkoraporteille?
Sinällään olen kyllä korkean verotuksen kannattajia.. Terveydenhuolto melko toimivaa, eläkkeet turvaavat vanhuutta, olen iloinen Suomen laadukkaasta koulujärjestelmästä (mutta surullinen laaduttomista koulurakennuksista ja työmoraaliista rakentamisessa) Ei järkeä romuttaa melko hyvää vointiamme, mutta vaikka veroja makselenkin lähes iloisena, en äyrejä ja euroja haluaisi syytää lomakeviidakon kasvatukseen.
Jari Laakkonen
10.08.2014 15.04Pääministerin blogi tänään helteisenä sunnuntaina oli hyvä kirjoitus ulkomaan suhteista. Niistä riittää asiaa.. Mitenkä kotisuomessa muuten voidaan? Ei jätetä sitä tonttia vain Soinin hiekkalaatikoksi, vaan pidetään huolta siitä jokainen omalta osaltaan. Tekemistä riittääkaikille.
Jaakko Räisänen
11.08.2014 23.04Hei Alex,
On mukava huomata että tämä ”norsu” on myös asialistalla. Tämä aihe näyttää painavan suomalaisten mieltä eniten: Kuinka Suomi selviää? Miten julkinen sektori saadaan ”kuriin” ja mistä uutta kasvua? Kun kasvua ei ole heti näköpiirissä, valuvika tulee korjata heti. Tähän tulisi reagoida nopeasti kun kuukaudet kuluvat. Hallituksen tai pääministerin tulisi käyttää raskaimpia työkaluja tämän korjaamiseen. Ja leikkausargumentoinnissa tulee kertoa selvästi, että hyvinvointivaltion alasajon ja hyvinvointikansan alasajo on kaksi eri asiaa. Monet leikkaukset eivät vaikuta millään tavalla hyvinvointikansan palveluihin, ainoastaan jollakulla (ehkä) päättyy työt julkishallinnon laitoksessa.
Not Found
The requested URL was not found on this server.