Presidentti Medvedevin valtiovierailu päättyi tänään. Viimeisenä ohjelmanumerona kävimme Porvoossa. Vierailimme Tuomiokirkossa ja lounastimme ravintola Timbaalissa. Sää suosi jälleen kerran. Porvoo on mitä hienoin käyntikortti Suomesta.
Lupasin arvioida vierailun satoa tänään. Päävaikutelmani ovat seuraavat:
1. Venäjän ja Suomen suhteet ovat erittäin hyvät. Tämä ei ole entisaikojen liturginen toteamus, vaan täyttä totta. Hyvään naapuruuteen kuuluu myös kyky olla eri mieltä ja käydä avointa keskustelua. Tabujen, asennevammojen ja yliherkkyyden aika on ohi. Toimiva keskusteluyhteys maiden johdon välillä on edellytys sille, että suhteet saadaan tälle tasolle. Tasavallan presidentin Tarja Halosen panos on ollut tässä ratkaisevan tärkeä.
2. Presidentti Medvedev loi myönteistä kuvaa modernisoituvasta Venäjästä. Hän oli asiansa hallitseva, avoinhenkinen ja myös huumorintajuinen keskustelukumppani. Omissa linjauksissaan hän ei ole piilotellut myöskään Venäjän ongelmia, vaan on koettanut tarttua niihin. Hevirokin fanitus on sekin plussaa.
Ulkoministeri Sergey Lavrovin kanssa Porvoossa
3. Medvedevin aloite eurooppalaisesta turvallisuussopimuksesta on tärkeä. Venäjä seisoo edelleen sen takana. En itse näe ajatusta minään ota tai jätä -tarjouksena. Se on pikemminkin keskustelunavaus. Ja itse pidän tärkeänä sitä, että EU olisi valmis tähän debattiin. Tietenkin omien näkemystensä ja arvojensa pohjalta. Nykyisiä turvallisuusrakenteita, kuten Natoa ja EU:a, ei ole varaa heikentää. Lisäksi on muistettava turvallisuuden laaja-alaisuus. Se ei ole vain sotilaallista turvallisuutta.
Entäs ne arkiset ongelmat? Puutullit, tonttikaupat, työlupa- ja rekisteröintiasiat otettiin esiin. Viestiä meni. Työ näiden asioiden hoitamiseksi jatkuu. Helppoa ei tulosten saaminen ole.
Keskustelin vierailun aikana hyvin pitkään myös ulkoministeri Lavrovin kanssa. Matkasimme Porvooseenkin yhdessä ja vielä lounaskin kului puhuessa. Tarkoituksemme on tavata uudelleen ensi viikolla Norjan Tromssassa. Silloin aiheena ovat arktiset kysymykset.
