Eilen oli toinen tiivis päivä vienninedistämismatkalla Turkissa. Pakko myöntää, että ennakkokäsitykseni turkkilaisista ja koko maasta ovat vain vahvistuneet. Olen käynyt Turkissa aiemminkin, joten tiesin kyllä mitä odottaa – nimittäin innostavaa tekemisen ja uudistumisen meininkiä.

Turkki on Suomelle yksi viidestä tärkeimmästä maasta koko maailmassa. Se on vahvasti sanottu, mutta vahvat ovat myös perusteet. Turkin strateginen sijainti idän ja lännen välissä on aina ollut keskeinen, mutta se on sitä erityisesti nyt. Turkin talous kasvaa vahvasti, mutta ei hallitsemattomasti. Ja maan väestökehitys takaa sille nuoren ja koulutetun työvoiman myös jatkossa.

Samaa mieltä tuntuvat olevan ne nelisenkymmentä suomalaista yritystä, jotka ovat mukana pääministeri Kataisen johtamalla vienninedistämismatkalla. Olemme tavanneet kaikkiaan kymmenen Turkin hallituksen ministeriä, mukaan lukien pääministeri Erdoganin ja varapäämisteri Ali Babacanin. Lienee ennätys laatuaan. Ministeritapaamisten ohella yritykset ovat tavanneet paikallisia firmoja.

Oleellisinta on, että suomalaiset yritykset – niin isot kuin pienetkin –  pääsevät esittelemään huippuosaamistaan ihmisille, joiden sana painaa Turkissa. Keskustelut ovat olleet todella rohkaisevia ja käyntikorttien vaihto vilkasta.

Itselleni on syntynyt kuva, että olemme liikkeellä juuri oikeaan aikaan. Ajoitus on näissä hommissa äärimmäisen tärkeää. Yritysten ei kannata tulla Turkin kaltaiseen maahan liian varhain, koska se turhauttaa, jos asiat eivät etenekään toivotusti. Eikä myöskään liian myöhään, sillä muuten parhaat diilit menevät parempiin suihin.

Suomalaisfirmat ovat esiintyneet täällä todella edukseen. Olen erittäin ylpeä koko porukasta, joka on pistänyt kaikkensa likoon. Toivotaan, että kauppa käy, koska se on meidän kaikkien suomalaisten etu.

Turkki tuntuu lupaavalta senkin takia, että heillä on erittäin lämmin suhde Suomeen ja suomalaisiin. Diplomatian tasolla juuret johtavat itsenäisen Suomen alkuvuosiin. Turkkilaiset arvostavat myös Suomen tukea maansa EU-jäsenyysneuvotteluille, joiden alkua olin virkamiehenä todistamassa Helsingissä vuonna 1999.

Mutta kyse on myös jostakin syvemmästä hengenheimolaisuudesta. Turkkilaiset pitävät suomea sukulaiskielenä, mihin en kyllä itse jaksa uskoa. Ajatusmaailmassamme ja toimintatavoissamme on kuitenkin jollakin selittämättömällä tavalla paljon samaa.

Hyvä niin, koska Turkki on meidän lähiseuduillamme ’the place to be’. Ei siis ollenkaan huono asia, jos meistä suomalaisista tykätään täällä. Ja väitän, että tämä tiimi ja matka ovat vain syventänet kansojemme veljeyttä entisestään.

Tarkoittaako tämä sitä, että kaikki on täällä kuin Strömsössä? Ei tietenkään, parantamisen varaa on aina. Siinä auttaa EU-jäsenyysprosessi.

Comment

required