Isyysloma lähestyy loppuaan. Torstai-aamuna matkustan Emilien kanssa viikonlopuksi Suomeen tapaamaan isovanhempia ja serkkuja. Siinä samassa minulla on muutama puhetilaisuus ja palaveri.

Isyysloma on ollut mukavan rauhallinen, vähistä yöunista huolimatta. Oliverin päiväunien välissä olen yrittänyt hoitaa muutamia kampanja-asioita. Olen nyt käynyt läpi koko Kirsin rakentaman kalenterin. Se on kerta kaikkiaan hurja.

Viikonloppukeikan jälkeen palaan sunnuntaina Brysseliin. Maanantaina lennän taas Turkuun pariksi päiväksi. Vapun vietämme täällä Brysselissä, jossa pidän ”vappupuheen” Grand Placilla. Taitaa olla laadussaan ensimmäinen.

Heti Vapun jälkeen lennän Suomeen, jossa varsinainen kampanja ja samalla virkavapaus alkaa. Kierrän maata kuusi viikkoa yhteen soittoon. Kirsi on antanut minulle kaksi vapaapäivää toukokuussa. Tulen tuolloin Brysseliin perheen luo. Perhe tulee Suomeen kesäkuun alussa. Ei tule olemaan helppoa.

Joku taisi sanoa, että meille syntyi ”sopivasti vaalivauva”. Joo just! Kannattaisi vain kysyä vauvan äidiltä mitä mieltä hän on siitä, että isä lähtee kiertämään kenttää kuudeksi viikoksi. Onneksi tiedämme, että tämä on ajallisesti rajattu. Olemme henkisesti valmistautuneet tähän jo muutaman kuukauden ajan.

Pääministeri Tony Blair ilmoitti tänään, että Britanniassa järjestetään kansanäänestys uudesta perustuslaista. Päätös oli yllättävä ja sillä tulee olemaan pitkälle meneviä seurausvaikutuksia. Vaikka Blair saisi liberaalien, maltillisten konservatiivien, ay-liikkeen ja elinkeinoelämän tuen niin edessä on valtava urakka. Murdochin EU-vastaista mediaa ei hevillä käännetä.

Nyt näyttää siltä, että ainakin kahdeksassa maassa (Britannia, Tanska, Irlanti, Portugali, Tshekki, Espanja, Luxemburg ja Hollanti) järjestetään kansanäänestykset. Olisi yllätys jos kaikki menisivät läpi. Kansanäänestysten ryöppy on myös osoitus siitä, että nykyinen sopimusten muutosmenettely ei ole onnistunut. Sitä ei pidetä tarpeeksi demokraattisena.

Ensin konventti valmistelee perustuslain avoimesti ja sen jälkeen jäsenmaiden hallitukset pistävät ovet kiinni ja rustaavat sopimusta uuteen uskoon. Jo nyt on varmaa, että uusi sopimus on huonompi kuin konventin lopputulos.

Tulevaisuudessa on mielestäni kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen on perustaa ydin niistä maista, jotka haluavat syventää yhteistyötä. Eli käytännössä ne maat, jotka eivät hyväksy uutta sopimusta jäävät jälkeen.

Toinen vaihtoehto on jatkaa nykyistä järjestelmää, joka siis pohjautuu jäsenmaiden yksimielisyyteen ja kansalliseen ratifiointiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mennään aina pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan.

Viimeinen vaihtoehto on siirtyä jonkinlaisiin enemmistöpäätöksiin myös sopimusten muuttamisessa. Onko oikein, että runsaan 300 000 asukkaan Malta voi estää sopimuksen, joka vaikutta 450 miljoonan eurooppalaisen elämään? Tämä viimeinen vaihtoehto olisi mielestäni paras, mutta samalla epärealistinen: jäsenmaat eivät luovuta oikeuttaan muuttaa sopimuksia.