Tiesin, että raporttini vastaanottokyvystä herättäisi mielenkiintoa. En kuitenkaan osannut aavistaa, että jäsenmaat olisivat siitä niin kiinnostuneita. Jäsenmaillehan parlamentti on välillä eräänlainen välttämätön paha.
Suomalaisten kohdalla asiahan on tietenkin selvä. Olen jutellut sekä Olli Rehnin että puheenjohtajamaa Suomen kanssa.
Liput liehuivat parlamentin edessä aamutuimaan kello 7.30.
Eilen tapasin Ruotsin EU-suurlähettilään ja Ranskan ulkoministerin kabinetin jäsenen. Tänään tapasin Britannian EU-suurlähettilään ja Turkin EU-valiokunnan puheenjohtajan sekä joukon kansanedustajia.
Kaikilla on omat intressinsä raportin suhteen. Ranskalaiset olivat yllättävän tyytyväisiä raporttiluonnokseeni. En tiedä pitäisikö huolestua vai olivatko he vain diplomaattisia.
Britit olivat ehkä vähän huolestuneita siitä, että käytän raporttia perustuslain edistämiseksi. Selitin, että se on yksi raportin perustavoitteista, enkä aio kantaani muuttaa.
Turkkilaiset pelkäsivät, että raportti on liian tiukka. Näytin heille keskeisimmät kohdat. Toivottavasti pelot hälvenivät. Olivat muutenkin mukavaa porukkaa. Kutsuivat Turkkiin vierailulle. Lupasin tulla jossain vaiheessa.
Päivä oli kaikin puolin tyypillinen Strasbourgin tiistai. Vauhtia piisasi: oli lehdistötilaisuutta, valmistelukokouksia, puheenvuoro täysistunnossa ja tukku muita tapaamisia.
Yksi päivän kohokohdista oli tapaaminen 40 ranskalaisen toimittajan kanssa. Palveludirektiivikuningatar Evelyn Gebhardt ja allekirjoittanut oli kutsuttu puhumaan porukalle palveludirektiivistä.
Tilaisuus meni ihan hyvin ja taisivat ymmärtää meikäläisen vähän hassua aksenttia. Pohjolan barbaari sopersi parhaansa mukaan. Perusteesini oli se sama vanha: palveludirektiiviä vesitettiin liikaa.
Maisemakuvaa Strasbourgista. Kuva otettu yhdeksännestä kerroksesta.
PS. Huomasin, että Wall Street Journal Europe käsitteli Suomea myönteiseen sävyyn. Muun muassa liito-oravat ja ”ilahtunutta oravaa” muistuttava meppi saivat palstamillimetrejä.
