Huomenta. Poden huonoa omatuntoa. Kolme päivää ilman blogikirjoitusta. Onneksi te ylläpidätte keskustelua. 
Olin erittäin otettu kolmen vuoden saldoanalyyseista. Kaikki erinomaisia. Kiitos. Erityiskiitos Jouni Pullille pitkästä pohdinnasta.
Eikö ole muuten jännää, että näissä vaaleissa ulkopoliittiset aiheet ovat olleet vahvasti esillä: Japani, Arabimaailman myllerrys (erityisesti Libya) ja finanssikriisi. Mielestäni erinomainen asia. Me emme elä missään impivaarassa, jossa voimme ummistaa silmämme maailman tapahtumilta.
No okei, myönnän, että kun sain toissailtana viestin Japanin viimeisimmästä maanjäristyksestä, niin kysyin vaimoltani voisikohan tämä maailma olla edes hetken kaatumatta päälle…
En tiedä miten tulen tarkastelemaan näitä viikkoja muutaan vuoden päästä. Välillä tuntuu siltä, että palloja on ilmassa liikaakin. Maailma ei pysähdy meidän vaalien takia. 
Viimeiseillä vaaliviikolla tahti vain tiivistyy. Tänään Salo, Turku, Rauma ja Pori. Huomenna lennän Yhdysvaltoihin tapaamaan Hillary Clintonia. Tiistainvastaisena yönä Luxemburgiin EU ulkoministerikokoukseen pohtimaan Libyan tilannetta. Myöhään illalla Helsinkiin. Keskiviikkona Hämeenlinnaan ja Pressiklubin vaalikeskusteluun Erkki Tuomiojan kanssa. Viimeiset kolme päivään 12h kampanjapäiviä Uudellamaalla.
Myönnän myös, että jännittää. Vaalitilanne on äärimmäisen tiukka. Mitkä ovat sinun vaalifiilikset? Miltä näyttää viikkoa ennen vaaleja? 

Japanin suurlähettiläs Hiroshi Maruyama toi keisarilta kirjeen. (Kuva: Eero Kuosmanen)

Tällä vaalilauseella kampanjaani tehdään. Mitä tuumit?

Comment

required