Tänään Brysselissä on hiljaista. Vietetään ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivää (Armistice Day). Tarkka aika rauhalle oli 11.11.1918 klo. 11.00.
EU:n instituutioilla ei kuitenkaan ole vapaapäivää. Miksi? Koska ei haluta loukata ketään. Kun rauha solmittiin, oli vielä alueita, joilla sodittiin. Oli voittajia ja häviäjiä.
Sota oli raaka. On todellakin kyse muistopäivästä, ei juhlasta. Britanniassa näkyy tällä viikolla paljon unikkoja (poppy). Rinnukseen kiinnitettävä nappi on kunnianosoitus ensimmäisen maailmansodan sotaveteraaneille.
Unikkoja kasvoi niillä tantereilla, joilla sotaa käytiin. Unikko on verenpunainen ja maanmusta.
Olen vähän ylpeä tämän kuvan taiteellisesta vaikutelmasta…huomaa valon kulma ja varjo.
Yhtäkaikki edessä on kiva viikonloppu. Olemme menossa koko perheen voimin Helsinkiin. Ohjelmassa on puoluekokous ja presidenttiristeily. Aluksi oli tarkoitus, että vain minä lähden. Alkuviikosta päätimme toisin. Koko poppoo mukaan vaan. Muuten olisin ollut viikonlopun poissa kotoa ja sen päälle koko viikon Strasbourgissa. En olisi nähnyt perhettä viikkoon. Voi sitä riemua kun saimme järjestettyä yhteisreissun.
Ensi viikosta on tulossa kiireinen. On kemikaalidirektiiviä, Pohjoista ulottuvuutta, Itämeristrategiaa, perustuslakia ja varainvalvontaa. Kalenterissa taas lähes 50 merkintää. Vauhti taattu.
Huomasin, että Teresa Norrmén kirjoitti bloggaamisesta tänään Hufvudstadsbladetissa.
Palaute on aina kivaa, positiivinen palaute vielä kivempaa.
