Maanantai kului jälleen ministerikokouksessa Brysselissä. Hiihtoloman jälkeen oli mukava palata EU-sorvin ääreen.
Institutionaaliset kysymykset eivät olleet agendallamme. Mutta niistä syntyi kova debatti Belgian aloitteesta. Yhteisten EU-toimielinten työ ja päätösten valmistelu kärsivät pienryhmistä ja milloin milläkin kokoonpanolla pidettävistä erilliskokouksista. Tuin Belgiaa vahvasti. Nyt jos koskaan tarvitaan vahvoja EU-instituutioita ja yhteisistä valmistelutavoista kiinnipitämistä.
Afganistanista käytiin pitkä keskustelu. Kaikki tiedostavat Afganistanin vakauttamisen merkityksen. Lisäpanostusta kuitenkin tarvitaan. Vaalien asianmukaisen järjestämisen turvaaminen on lähiajan haaste. Entistä selkeämpi, kokonaisvaltainen strategia on haussa. Myös alueellisten tekijöiden, ennen muuta Pakistanin painoarvo, kasvaa. EU on todennut Afganistanin olevan myös sen transatlanttisten suhteiden kärkihanke. Siksi myös Yhdysvaltain tuleva Afganistan-strategia on tärkeä.
Lounaalla keskustelimme EU:n Itäisen kumppanuuden politiikasta. Kumppanuuden periaatteet on määrä lyödä lukkoon maaliskuun huippukokouksessa. Päätavoite on selvä: vahvistaa oleellisesti EU:n politiikkaa Itä-Euroopassa (Ukraina, Valko-Venäjä, Moldova) ja Etelä-Kaukasuksella (Armenia, Azerbaidzan, Georgia). Keinoja ovat muun muassa assosiaatiosopimusten solmiminen ja vapaakauppa-alueen rakentaminen. Vahva itäinen kumppanuus on unionin etu ja se saikin jäsenmailta laajan tuen. Sen kautta pyritään lisäämään vakautta ja vaurautta itänaapurustossa.
Länsi-Balkan oli päivän kolmas keskeinen teema. Montenegron EU-jäsenhakemus herätti keskustelua. Seuraava vaihe on hakemuksen lähettäminen komissioon lausunnolle. Tämä menettelytapa sai runsaasti kannatusta. Tuin itsekin vahvasti komissaari Olli Rehnin linjaa. Päätökset tehdään todennäköisesti ensi kuussa.
Nyt takaisin talviseen Helsinkiin.
