Tässä tänään Kauppalehdessä julkaistu kirjoitukseni arvoketjuista.

 

Suomi on riippuvainen ulkomaankaupasta. Tänä päivänä riippuvuus näyttää kuitenkin toisenlaiselta kuin ennen. Syy tähän on kansainvälistyneissä hankinta- ja arvoketjuissa.

Otetaan esimerkki: suomalainen yritys suunnittelee t-paidan. Paita valmistetaan Kiinassa intialaisesta puuvillakankaasta. Tuotantoprosessi valvotaan Suomessa, niin tehdään markkinointikin. T-paita saa kiinalaisen alkuperän, mutta sen arvosta reilusti yli puolet syntyy Suomessa. Näin Suomeen tuotu kiinalainen t-paita tuottaa Suomen kansantalouteen huomattavasti enemmän tuloja, arvonlisää, kuin paitaan merkittyyn alkuperämaahan.

Esimerkin kautta ymmärtää kansainvälisen kaupan toimintalogiikan muutoksen. Suomalaisyritysten on menestyäkseen toimittava siinä kohdassa valmistusketjua, jossa tuotetaan suurin lisäarvo. Emme pysty kilpailemaan tuotantokustannuksissa edullisen kustannustason maiden kanssa. Siksi on tärkeää, että suomalaiset yritykset säilyttävät korkean arvonlisän toimintansa kotimaassa, vaikka varsinainen valmistus muualla tehtäisiinkin. Tämä hyödyttää eniten myös Suomen kansantaloutta, meitä kaikkia.

Muuttuneessa maailmassa onkin syytä pohtia, millaista kauppapolitiikkaa arvoketjujen maailmassa pitäisi tehdä.

***

Kansainvälisten arvoketjujen hyödyntämisen suurin vihollinen on protektionismi, jolla suojataan kotimaista tuotantoa. Jos pidämme kotimaista arvonlisää sisältävissä tuontituotteissa korkeita tuontitulleja, päädymme kaksoisverottamaan kansainvälisiä valmistusketjuja hyödyntäviä suomalaisyrityksiä. Samalla heikennämme niiden kilpailukykyä: huononnamme yritysten mahdollisuuksia kehittää uusia tuotteita ja työllistää ihmisiä. Miksi tällainen yritys siis enää sijoittaisi Suomeen?

Protektionismi iskee erityisen haitallisesti korkean kustannustason maihin. Tuontitullit peritään yleensä prosenttipohjaisina, jolloin laadukkaasta suomalaisyrityksen valmistamasta tuotteesta joudutaan maksamaan euromääräisesti enemmän tuontitulleja kuin halpatuotteesta.

Tämän vuoksi tarvitsemme vapaata kauppaa. Euroopan unioni voi olla yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö vain, jos se tekee liberaalia kauppapolitiikkaa ja noudattaa avointen markkinoiden periaatteita.

EU on viime vuosina solminut lukuisia kahdenvälisiä kaupan vapauttamissopimuksia. Parhaillaan neuvotellaan EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä sopimuksesta. Kahdenvälisissä sopimuksissa globaalit arvoketjut voidaan kuitenkin noteerata vain rajoitetusti toisin kuin monenvälisissä sopimuksissa. Siksi merkittävään rooliin nousee Maailman kauppajärjestö WTO.

WTO:n ministerikokous järjestetään joulukuun alussa Indonesiassa. Arvoketjujen tulisi olla korkealla kokouksen asialistalla. Valitettavasti odotettavissa on vain vähän tuloksia ja WTO:n kaivattu uusiutuminen siirtyy jälleen tulevaisuuteen.

Se puolestaan vahvistaa kahdenvälisten vapaakauppasopimusten trendiä. Niiden merkitys yritysten kilpailukyvyn lisääjänä on kuitenkin vain rajallinen verrattuna siihen, että kauppaa vapautettaisiin globaalisti.

***

Maailmankaupan toimintalogiikan muuttuminen vaikuttaa myös siihen, että pelkkä kauppa-tai vaihtotaseen tuijottaminen ei tänä päivänä kerro oleellista suomalaisyritysten menestyksestä maailmalla.

Kun tuotteet koostuvat useista maista peräisin olevista raaka-aineista ja komponenteista, niiden alkuperämaan yksiselitteinen määritteleminen kuluttajien informoimiseksi on monimutkaista. EU:ssa vireillä olevaa esitystä tuotteiden pakollisista alkuperämerkinnöistä voidaankin pitää epäonnistuneena menneen maailman hankkeena, joka johtaisi pahimmillaan kuluttajien harhaanjohtamiseen.

Niin alkuperäsääntöjä kuin kauppatilastointiakin tulisi kehittää yhä enemmän arvonlisään perustuviksi. Yrityksiä tulisi myös kannustaa antamaan kuluttajille tietoa tuotteen valmistusketjusta muutenkin kuin vain kertomalla muodollisesta alkuperämaasta.

***

Mitä me sitten voimme Suomessa tehdä? Meidän on tehtävä niin kotimaassa kuin EU-tasollakin kilpailukykyämme kehittäviä päätöksiä. Suomen on tuettava kaikkien sellaisten yritysten vientiä, tuontia ja kansainvälisiä investointeja, joiden toiminnasta hyötyy yrityksen lisäksi koko kansantaloutemme.

Muun muassa näitä haasteita varten on luotu Team Finland. Arvoverkostojen maailmassa perinteinen viennin edistäminen ei riitä, vaan valtion on pystyttävä edistämään arvon kertymistä kansantalouteemme monen tyyppisin toimin. Esimerkiksi investointien saaminen ulkomailta Suomeen tai viestiminen Suomen vahvuuksista ovat entistä tärkeämpiä. Vanhanaikaiseen vienninedistämiseen ei ole enää paluuta.

Comment

required