Ufaan laskeutuessamme tiistaina lunta oli enemmän, ja maisemat olivat jotenkin eurooppalaisemmat. Vastassa meitä oli kentällä yhdessä Baskortostanin varapääministeri Tazhitdinovin kanssa suomalainen Arif Hairedin, joka on tehnyt useamman vuoden bisnestä Ufassa, ja jonka Baskortostanin talousministeriö on nimittänyt edustajakseen Suomen kanssa tehtävälle talousyhteistyölle. Arifilla on erinomaiset suhteet Baskortostanin hallintoon ja yrityksiin, ja hän olikin suureksi avuksi vierailullamme.
Ufa on Baskortostanin tasavallan pääkaupunki, ja siellä asuu tasavallan 4,1 miljoonasta asukkaasta noin neljännes. Baskortostan sijaitsee Volga -joen ja Ural -vuorten välissä, ja se on yksi Venäjän kehittyneimmistä alueista. Se on myös luonnonvaroiltaan rikas ja tärkeimmät teollisuudenalat ovat öljynjalostus ja petrokemia, konepajateollisuus sekä maatalous. Ufasta on suora lentoyhteys Pietariin, mikä onkin nopein reitti Suomeen. Myös junalla pääsee Pietariin, tosin matka kestää 35 tuntia.
Työlounaalla Baskortostanin varapääministerin kanssa keskustelimme ajankohtaisista taloudellisista ja poliittisista aiheista. Sen jälkeen vierailimme ”Valkoisessa talossa”, ja tapasimme presidentti Hamitovin ja pääministeri Ilimbetovin. Presidentti Hamitov tunsi Suomen hyvin ja oli vieraillut siellä useita kertoja. Keskustelimme konkreettisista hankkeista ja tapaaminen osoittautui erittäin hyödylliseksi. Baskortostanilla on suunnitelmana rakentaa jokisatama, joka voisi vastaanottaa aluksia, jotka soveltuisivat niin joki- kuin Itämeren liikenteeseenkin. Ajatuksena heillä olisi tilata kymmenkunta tällaista alusta. Yhteys Itämereen toimii Baskortostan, Kama ja Volga -jokien sekä kanaalin kautta. Tässä ja muissakin projekteissa suomalaisille yrityksille olisi varmasti kysyntää. Isäntien puolelta yhteistyötä toivottiin myös metsäteollisuuden, maataloustuotteiden jatkojalostuksen ja rakentamisen piiristä. Presidentin tapaamisessa oli erittäin positiivinen henki. Saimme häneltä läksiäislahjaksi hunajaa, joka on Baskortostanin ylpeydenaihe.
Kävimme tutustumassa Salavat Yulaev -jääkiekkojoukkueen uudehkoon kotihalliin ja tapasimme siellä joukkueen uuden tähtipelaajan Antti Pihlströmin, joka aloitti pari viikkoa sitten. Anttia, suomalaista maalivahtivalmentajaa Ilari Näckeliä ja suomalaistunutta, perheensä luona Turussa säännöllisesti käyvää Vladimir Jursinovia oli mukava nähdä. Edellytykset huippulätkälle ovat kunnossa, joten katson mielenkiinnolla, miten Baskortostanin kansallissankarista Salavat Yulaevista nimensä saanut joukkue menestyy KHL:ssä. Hallin viereen oli noussut uusi harjoitushalli, jota tarvitaan myös vuoden 2013 nuorten MM-kisoissa. Veikkaanpa, että isäni, joka on käynyt Ufassa lukuisia kertoja työmatkoilla, on silloin taas tulossa tänne.
Illalla isännöimme vastaanottoa, jossa olivat mukana niin suomalaisyritykset, heidän bisneskontaktinsa kuin myös tasavallan pääministeri Ilimbetov ja varapääministeri Tazhitdinov, dynaamisia kavereita molemmat. Moni yritys tuli juttelemaan ja kertoi päivän aikana saavutetuista tuloksista. Muun muassa Amomaticin asfalttiasemakaupat vaikuttivat edistyneen. Hyvältä kuullosti! Vaikka jotkut vastaanotolla pitkään viihtyivätkin, niin oma havaintoni tältä matkalta oli se, ettei idänkauppa ole enää vodkabisnestä, vaan normaalia liiketoimintaa, jossa tosin suhteiden merkitys valtioon ja hallintoon on tärkeällä sijalla. Monien venäläisyritysten johdossa on skarppeja nelikymppisiä, joiden kanssa yhteistyö toimii.
Keskiviikkona pidin vielä EU-aiheisen luennon Baskirian valtionyliopistossa. Kuten aina, opiskelijoiden kysymykset olivat fiksuja ulottuen euroalueen koosta Venäjän WTO-jäsenyyden kautta aina eläkeikiin. Samanaikaisesti kokoontui Suomen ja Baskortostanin aluetoimikunta TEM:n Esa Härmälän johdolla sopimaan yhteistyön konkreettisista muodoista. Sen lisäksi suomalais-venäläinen kauppakamari SVKK allekirjoitti yhteistyösopimuksen Baskortostanin teollisuus- ja kauppakamarin kanssa, ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto sopi yhteistyöstä Ufan öljy- ja energiayliopiston kanssa.
Tätä kirjoittaessani olemme palaamassa sinivalkoisin siivin kohti Helsinkiä. Matkasta jäi hyvä fiilis. Kiitokset SVKK:lle toimivista järjestelyistä, Finnarin tiimille erinomaisesta serviisistä sekä erityisesti mukana olleille yrityksille aktiivisesta panoksesta. Valtiovalta voi auttaa avaamalla ovia, mutta loppu on yrityksistä itsestään ja heidän aktiivisuudestaan kiinni. Aika näyttää, kuinka hyvin tällä matkalla onnistuttiin.
Linkki UM:n Storify -koosteeseen matkasta
