Aika on ehtyvä luonnonvara. Sitä on kaikilla vain rajattu määrä. Viimeiset viisi päivää ovat olleet rauhallisia. On ollut aikaa miettiä aikaa. Tai paremminkin mitä ajan kanssa tulee tehtyä.
Aikaa saa kulumaan monella tavalla: töissä, perheen parissa, kavereiden kanssa tai yksin. Kun on töissä tuntuu siltä, että ei vietä tapeeksi aikaa perheen kanssa, ja päinvastoin. Kun on kavereiden kanssa tulee välillä kaipailtua omaa rauhallista aikaa. Kun on yksin, niin tulee ikävä kavereita.
Viimeiset päivät ovat olleet kultaista perheaikaa. Olen hoitanut pakolliset sähköpostit, en muuta. Päivät ovat vierähtäneet hiekkalaatikolla, leikkipuistossa, uimahallissa ja ihan vaan kotona. Täytyy myöntää, että työmorkkista ei ole ollut. On ollut hienoa ihan vaan olla perheen kanssa.
Monet varmaan kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Työn ja perheen tasapaino on aina herkkä, eikä ikinä täysin kohdallaan.
Omalta osaltani on tietenkin kyse ammatinvalinnasta. Kun tähän hommaan lähtee, niin tietää, että aika on kortilla ja matkapäivistä ei ainakaan ole puutetta. Onneksi meillä on perhe Brysselissä. Toisinpäin tämä olisi vielä vaikeampaa.
Huomenna alkaa taas mepin arki. Vuorossa on meppikiertue Imatralla ja Lappeenrannassa.
