Elimme poikkeuksellisen taloudellisen kasvun kauden 1990-luvun alun lamasta 2008 finanssikriisiin saakka. Finanssikriisi paljasti jo pidempään rapistuneet Suomen talouden heikkoudet koko karuudessaan. Elinkeinorakenne oli jäänyt yksipuoliseksi. Samaan aikaan Suomen väestörakenne muuttui ja muuttuu vähenevän työväestön suuntaan.
Emme Suomessa ymmärtäneet tilanteen vakavuutta riittävän nopeasti. Suhtauduimme asiaan kuin ohimenevään ongelmaan, vaikka olisi pitänyt ruveta sopeutumaan uuteen normaaliin. Elämme aivan erilaisessa globaalissa kilpailussa kuin koskaan aiemmin. Se tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, mutta myös pakottaa uudistumaan.
Aikaisemmin vahvuuksina näyttäytyneet toimintatavat osoittautuivat uudessa tilanteessa jäykkyyksiksi. Ne ovat estäneet osaamisen, työvoiman ja resurssien sopeutumista joustavasti globaaleihin arvoketjujen muutoksiin. Suomen keskitetty tulopolitiikka ja sopimisen malli ei enää toimikaan kunnolla tilanteessa, jossa talous ei kasva.
Kun vanhat yritykset, tuotteet ja ammatit ovat vaarassa hävitä uusien, parempien ja tuottavampien tieltä, aika moni on jäänyt pohtimaan, miten vääjäämätöntä voisi jarruttaa. Harvempi on oivaltanut, että fiksumpaa olisi pyrkiä vaikuttamaan muutoksen suuntaan. Sopeutua kiihtyvään tahtiin muuttuvaan maailmaan uudenlaisella otteella. Tämä toteutuu parhaiten, kun poliittiset päättäjät luovat ympäristöä, jossa yrittäjät ja työntekijät uskaltavat ottaa myös riskejä sen sijaan, että tukeuduttaisiin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen.
Merkittävä taustatekijä käynnissä olevalle työn muutokselle on, että suuret keskituloiset väestöryhmät ovat kehittyneissä maissa olleet globaalin kehityksen kärsijöitä. He ovat kantaneet raskaan verotaakan julkisen talouden tasapainottamisessa, ja nähneet monien maksukorotusten syövän käteen jäävää tuloa. He ovat eläneet läpi monia työelämän myllerryksiä, ja tulevat kohtaamaan automatisaation ja robotisaation aallot, jotka voivat muuttaa juuri heidän työtehtäviään perusteellisesti.
Vaikka Donald Trump on poliittisena ilmiönä meille eurooppalaisille jopa käsittämätön, hänen kannatuksensa löytyy nimenomaan kyvystä puhutella tuota petetystä lupauksesta ja tulevaisuuden peloista kärsivää tavallista amerikkalaista äänestäjää.
Pohjaa samalle ilmiölle löytyy myös Euroopasta, meiltä Suomestakin. Siksi meidän on osattava pitää kaikki mukana maatamme rakentamassa. Viisaat päättäjät kantavat huolta siitä, että häviäjiä on mahdollisimman vähän, että kaikki pärjäävät.
Poliitikot ovat vältelleet vaikeita asioita, kuten työmarkkinoiden murrosta, eivätkä ole osanneet katsoa tulevaisuuteen. Tämä lyhytnäköisyys on kostautunut populismin nousuna. Populistisia puheenvuoroja yhdistää usein yksi ajatus: kun maailma muuttuu epävarmemmaksi, haetaan yksinkertaisia ratkaisuja. Kun kansainvälisesti tilanne on monimutkainen, yksinkertainen vastaus on: rajat kiinni. Kun työelämä muuttuu, yksinkertainen vastaus on yrittää kynsin ja hampain tarttua aiemmin saavutettuihin etuihin. Nämä ovat pikavastauksia pelkoon, ei pitkän aikavälin ratkaisu toivon ja turvallisuuden puolesta. Tosiasiat tunnustavaa keskustelua pitkän aikavälin ratkaisuista tarvitaan nyt, jotta ihmiset voivat katsoa tulevaisuuteen turvallisemmin mielin.
Työmarkkinoiden murrosta on helppo vastustaa poliittisesti, mikä asioiden korjaamisen sijaan pitkittääkin muutoksen haittoja ja voi jopa hävittää sen hyödyt. Hyötyäksemme globalisaatiosta meidän tulee olla edelläkävijöitä, ei jarrumiehiä.
On ymmärrettävä, että työmarkkinat uudistuvat globalisaation ja teknologian kehityksen myötä, olivat poliittiset päättäjät tai työmarkkinajärjestöt muutoksessa mukana tai eivät. Työmarkkinat eivät ole järjestöjä tai päättäjiä, vaan yksittäisten ihmisten ja yritysten jatkuvia valintoja markkinataloudessa. Parasta mitä päättäjät voivat tehdä, on olla mukana muutoksessa ja ymmärtää trendejä. Minimoida negatiiviset vaikutukset ja maksimoida hyödyt.
Tulevaisuuteen katsominen ja siihen varautuminen edellyttää paljon samaan suuntaan vieviä toimia. Yksi Suomen kannalta aivan keskeinen kysymys on, mihin uudet työpaikat syntyvät? Ja edelleen: miten työn tekeminen organisoidaan, miten työtä tulevaisuudessa verotetaan, miten työn tekeminen ja elannon ansaitseminen kytkeytyvät toisiinsa?
Yksi kokoomuksen työlinjasta jo löytyvä keskeinen oivallus työn murroksessa on, että työnteon pitää kannattaa aina – oli se pientä tai suurta, pitkäaikaista tai kertaluontoista.
Osa tarjoaa tähän ratkaisuksi perustuloa. Perusturvaetuuksien yhdistämiselle, byrokratian vähentämiselle ja työnteon kannustavuuden lisäämiselle onkin tarvetta. Siksi odotan hallituksen perustulokokeilun etenemistä kiinnostuksella. Esillä olevat perustulomallit eivät kuitenkaan vielä ratkaise sitä pääongelmaa, että töihin menosta ei saa riittävästi käteenjäävää tuloa. Olennaista on, että perustulomallit lisäävät työn tekemisen houkuttelevuutta eivätkä ole julkistalouden näkökulmasta epärealistisia.
Suomalainen sosiaaliturva on aikojen saatossa muodostunut yksittäisten uudistusten sarjana. Siksi se on vaikeasti hahmotettava ja uudistuksia vaikea tehdä. Tarvitsemmekin jonkinlaisen toimikunnan tai vahvan riippumattoman selvitysmiehen pohtimaan kannustinloukkujen purkamista ja sitä kautta vahvempaa työllisyyskehitystä. Rohkeuskerrointa kannustinloukkujen purkamisessa on pystyttävä lisäämään, jos aiomme etunojassa vastata tulevaisuuden haasteisiin. Erityisesti työttömyysturvan on oltava tässä pohdinnassa mukana.
Toinen jo käsillä oleva kysymys on paikallinen joustavuus työehdoissa. Suomessa on kymmeniä tuhansia yrittäjiä, jotka olisivat periaatteessa valmiita palkkaamaan työntekijän – moni jopa nykyisellä kustannustasolla – mutta ei uskalla. Estämme paikalliset joustot niin pitkälle, että valitsemme monen suomalaisen puolesta hänelle pitkäaikaisen työttömyyden joustoja sisältävän työsuhteen sijaan. Harva tekisi tällaisen valinnan vapaaehtoisesti omalta kohdaltaan.
Työehdoista on voitava askel askeleelta sopia vapaammin paikallisesti silloin, kun yhteisymmärrys löytyy. Avoin, keskusteleva ja säännöllinen yhteistoiminta yrityksissä luo kestävän pohjan sille luottamukselle, jota paikallisessa sopimisessa tarvitaan. Samalla henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa on syytä vahvistaa tuntuvasti. Niin on tehty myös Saksassa ja Ruotsissa, eikä yritysten johtaminen ole jumiutunut. Päinvastoin työntekijöiden luottamusmiehet ovat alkaneet katsoa ratkaisuja enemmän yrityksen jatkuvuuden kannalta vastakkainasettelun sijaan.
Ymmärrys globalisaation mahdollisuuksista ja omista uudistustarpeistamme sekä ratkaisuja etsivä keskustelu työn tulevaisuudesta luovat työtä tekeville suomalaisille näkymää eteenpäin. Näkymää, joka ei ole vain kasvavaa vero- ja maksutaakkaa ja lisääntyvää velkaa, vaan joka antaa rohkeutta tehdä työtä ja yrittää, elää muutoksessa ja tarttua sen mahdollisuuksiin.
Meidän on oltava globalisaation edelläkävijä, aktiivinen ratkaisujen etsijä ja siten tavallisten työtätekevien suomalaisten tulevaisuuden turvaaja. Työn muutokseen liittyvät pelot on voitettava ja luotava näkymää eteenpäin. Siihen tarvitaan paras analyysi todellisuudesta ja vahva tahto katsoa pidemmälle. Kokoomuksella niitä on.
bella
16.05.2016 10.26Trumpin suosio johtuu siitä, että Bushien neoliberalismille ei todellisuudessa ollut ikinä kannatusta kenenkään joukoissa. Massamaahanmuutto, jättimäiset tuloerot jne. eivät ole koskaan olleet keskivertoamerikkalaisen suosiossa.
Samasta syystä uskon, että Suomen ja Ruotsinkin kokoomus vaipuvat ikuiseen oppositioon. Kannattaa kunkin valmistautua demarien vallitsemaan Suomeen ja suunnitella vapaa-aikansa ja työnsä sen mukaisesti.
Frank
16.05.2016 13.05Jeh, perustulokokeilua odotan kyllä innokkaasti. Yksi haaste tulevaisuudessa yksinkertaisesti on, ettei kaikille todellakaan löydy töitä ja mielestäni on hyvä alkaa funtsia sitä, miten tälläisessä maailmassa eletään. Se on ihailtavaa sinänsä, että ihminen pääsee ainakin toteuttamaan itseään, mutta monelle ihmiselle se työ on iso osa elämää jo sosiaalisten verkostojenkin johdosta.
Itse veikkaan, että oma duunini luovalla alalla päättyy todennäköisesti 15 vuoden sisään, en epäile hetkeäkään etteikö joku konealgoritmi nappaisi sen homman, ja se on musta ihan ok. Mikä minä olen järkevää kehitystä pysäyttämään? Mielestäni ne tilanteet on pelottavimpia, missä ihmiset ajattelee aika minäkeskeisesti.
Nauratti se lehtijuttu joitain kuukausia sitten, missä haastateltiin jotain suomalaista rekkakuskia, joka ei uskonut, että joku robottiauto tekisi hänen hommansa. No niin vaan keski-euroopassa porhaltaa jo logistiikkarekkoja ilman kuskeja ja veikkaan, että se on arkipäivää viiden vuoden sisällä. Suomessa tietty haaste on se, että keli vaatii moisilta ajoneuvoilta pykälän enemmän, mikä toivottavasti ei tarkoita sitä, että hinnat nousee tänne tuoduissa tuotteissa vielä enemmän.
Aiheeseen liittyvä hyvä artikkeli Scott Santernilta: https://medium.com/basic-income/deep-learning-is-going-to-teach-us-all-the-lesson-of-our-lives-jobs-are-for-machines-7c6442e37a49#.dnfinsehn
Jouni Pulli
16.05.2016 14.01Hei Alex,
loistava blogialustus, meille kaikille suomalaisille, kiitos! Tätä asiaa kannattaa toistaa.
Ja tässä minulta tällä kertaa vain kolme kommenttia:
1. Kyllä Suomessa on minusta ajat sitten ymmärretty, että elinkeinorakenteemme on jäänyt kovasti rajallisesti kehittyneeksi, mutta Suomessa on eletty ”uhkapelinomaisesti” ja kuviteltu, että tällaiselle elinkeinoelämän yksipuolisellakin rakenteella voisimme löytää optimaaliset asemat yhä uudelleen globaalisti alati muuttuvissa arvoketjuissa. No näinhän ei käynyt.
2. Kyse on todellakin meidän suomalaisten tuotannon, tekemisen ja kv. kanssakäymisen asemoinnin uudelleenoptimoinnista globaaleissa arvoketjuissa. Siten kyse on paljosta muustakin kuin vain työn muutoksesta. Yhteiskuntamme pitää osata muuttua laajasti vastaamaan globaaleja haasteita, ellemme halua jäädä sivustaseuraajiksi ja tulevaksi Euroopan entisaikojen elämäntavan museoksi.
3. Ja meilläkin, vaikka kuinka hienosti osaisimme kehittyä, tulee aina olemaan osa heikosti toimeentulevia ja vaikeassa asemassa olevia kansalaisia. Myös heistä meidän tulee aina välittää ja sen teemme parhaiten olemalla Alexin sanoin ”globalisaation edelläkävijä”.
Juha Rannisto
18.05.2016 11.15Asiallinen kommentti. Lyhyet kommentit kommentteihin:
1. Pienen maan elinkeinorakenne on kapea. Silti: miksi San Franciscon alamailta nousee kaiken aikaa yrityksiä maailmanmaineeseen, mutta Hki-Tku-Tre -kasvukolmiosta ei? Salon-Halikon väli ei ole Silicon Valley. Se ei vedä maailmanluokan näkijöitä ja tekijöitä.
2. Globaali työnjako muuttuu. Kun Kiina muutti maalta kaupunkiin, teollisuus muutti lännestä itään. Kun robotit oppivat lyömään go- ja shakkimestareiden lisäksi muutkin aivotyöläiset, tekoäly korvaa luonnollisen tyhmyyden.
3. Vero-Helvetia. Sveitsi verottaa kansalaisiaan kolmanneksi kilpailukykyisimmin. Mutta lähempääkin löytyy konkreettinen malli muuttaa Suomi suomalaisille veroparatiisiksi: Viro.
http://taxfoundation.org/blog/estonia-has-most-competitive-tax-system-oecd
Työ muuttuu – olemmeko valmiit? Emme.
Juhana Herttuala
22.05.2016 23.43Ilmaisien lounaiden kysyntä ylittää edelleen tarjonnan.
Juha Rannisto
24.05.2016 14.28Martin Sandbu (FT / Free Lunch) pysyy kylläisenä.
http://www.ft.com/intl/cms/s/3/fe35c6c6-1cd5-11e6-b286-cddde55ca122.html#axzz49YdBh94Z
Vilho Partanen
16.05.2016 17.40Juuri noin !
Heikki Salmela
16.05.2016 18.32Alex kysyin tätä Petteriltä myös mitä sinä sanot.Olisiko tässä mitään ajatusta. Suomalainen jääkiekko tuntuu olevan nousussa. Mistä tämä johtuu, minä arvaan. Olisiko kyse pelaajien näytön paikasta tulevaisuuden ansioihin ja siitä johtuvasta motivaatiosta kun tähän yhdistää hyvän johtamisen niin näyttää ihmeitä tapahtuvan. Olisiko tässä myös malli suomalaiseen yritystoimintaan jossa valmentaja (yrittäjä) voisi valikoida parhaat pelurit joukkueeseen kulloisenkin tarpeen mukaan. Tämä malli tuntuu ainakin sopivan urheilun työpaikkoihin joten miksei yleisemminkin.
Frank
17.05.2016 08.53Jeh, perustulokokeilua odotan kyllä innokkaasti. Yksi haaste tulevaisuudessa yksinkertaisesti on, ettei kaikille todellakaan löydy töitä ja mielestäni on hyvä alkaa funtsia sitä, miten tälläisessä maailmassa eletään. Se on ihailtavaa sinänsä, että ihminen pääsee ainakin toteuttamaan itseään, mutta monelle ihmiselle se työ on iso osa elämää jo sosiaalisten verkostojenkin johdosta.
Itse veikkaan, että oma duunini luovalla alalla päättyy todennäköisesti 15 vuoden sisään, en epäile hetkeäkään etteikö joku konealgoritmi nappaisi sen homman, ja se on musta ihan ok. Mikä minä olen järkevää kehitystä pysäyttämään? Mielestäni ne tilanteet on pelottavimpia, missä ihmiset ajattelee aika minäkeskeisesti.
Nauratti se lehtijuttu joitain kuukausia sitten, missä haastateltiin jotain suomalaista rekkakuskia, joka ei uskonut, että joku robottiauto tekisi hänen hommansa. No niin vaan keski-euroopassa porhaltaa jo logistiikkarekkoja ilman kuskeja ja veikkaan, että se on arkipäivää viiden vuoden sisällä. Suomessa tietty haaste on se, että keli vaatii moisilta ajoneuvoilta pykälän enemmän, mikä toivottavasti ei tarkoita sitä, että hinnat nousee tänne tuoduissa tuotteissa vielä enemmän.
Aiheeseen liittyvä hyvä artikkeli Scott Santernilta: https://medium.com/basic-income/deep-learning-is-going-to-teach-us-all-the-lesson-of-our-lives-jobs-are-for-machines-7c6442e37a49#.dnfinsehn
Juhana Herttuala
22.05.2016 23.38Kaikille työhaluisille löytyy aina töitä, mutta ei välttämättä sillä hinnalla, mitä pyytää.
Vilho Partanen
19.05.2016 09.55Edessä ovat sellaisen mittaluokan taloudelliset ja poliittiset muutokset, joihin tuskin voi enää hallinnollisin keinoin vaikuttaa varsinkaan kansallisilla tasoilla.
Ainoastaan ihmiskunnalle negatiivisia vaikutuksia voi yrittää hidastaa ja pehmentää. Jos yrittää liikaa päsmeltää sekaan, seuraukset saattavat vain pahentua.
Juhana Herttuala
22.05.2016 23.39Muutos se on vanhaankin palaaminen, utopioiden aika on ohi.
Vilho Partanen
23.05.2016 09.10Kunpa olisikin enää Impivaara olemassa, mihin vielä voisi palata, mutta se on poltettuna takana ja edessä on kylmä korpi ja susilauma. Kulutusjuhla ei jatku kuin velaksi ja veronkorotuksilla. Ne ovat kuin krapularyyppy ryypyn päälle, joka pahentaa kansakunnalle väistämätöntä.
Juhana Herttuala
23.05.2016 18.46Eli palataan aikaan, jolloin velkaa otettiin vain investointeihin eikä kulutukseen.
Utopioiden aika on ohi.
Vilho Partanen
23.05.2016 21.05Otetut velat ja korot raahautuvat mukana. Niistä pääsee vain maksamalla.
Not Found
The requested URL was not found on this server.