Äitienpäivä on hyvä hetki pohtia perhe- ja työelämän yhteensovittamista sekä naisten ja miesten työuria. Monet meistä tuntevat usein painetta sekä kotona että työpaikalla. Vietänkö tarpeeksi aikaa lasten kanssa? Olenko tarpeeksi ahkera töissä? Ei ole olemassa yhtä vastausta saati kiistatonta totuutta. Tässä muutama oma huomioni.

Ensimmäiseksi, huolimatta kaikesta jo tapahtuneesta kehityksestä, me elämme edelleen yhteiskunnassa, jossa naisten työurat usein jäävät miesten työurien varjoon. Vai miksi harvemmin kuulee miehen uhraavan uransa perheen vuoksi? Ja miksi naisia on esimerkiksi toimitusjohtajina edelleen selvästi vähemmän kuin miehiä?

Minusta tämä on epäreilua ja vanhanaikaista. Puolitotuuksia ja erilaisia heittoja ilmiöstä on paljon. Vaikkapa: ”mene naimisiin oikean ihmisen kanssa” tai ”ajoita asiat oikein”. Minusta tämä ei riitä. Uskoipa tasa-arvoiseen vanhemmuuteen kuinka paljon tahansa, usein äidit silti kantavat suuremman vastuun. Tämä painava vastuu näkyy valitettavan usein naisen palkkapussissa, uralla etenemisessä sekä myöhemmin eläkkeessä. Se ei ole oikein. Vanhemmuus on yhteinen asia, ei toisen uhraus.

Toiseksi, uraisän elämä ei myöskään aina ole siitä helpoimmasta päästä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että lasten hyvästeleminen ennen pitkää työmatkaa on kamala hetki. Tai se, että työn takia ei pääse osallistumaan tärkeään koulu- tai harrastustapahtumaan. Paine töissä voi myös välillä olla niin kova, että vaikka olisi kotona, ei ole läsnä. Tämä on varmasti tuttua monille sekä iseille että äideille. Ei todellakaan ihanteellisin tilanne, mutta sen kanssa on meilläkin pärjätty. Ei yksin, vaan perheenä.

Kolmas huomioni on, että lopulta kyse on henkilökohtaisista valinnoista ja kompromisseista, joista jokaisen perheen täytyy päättää itse. Uskon silti, että myös työpaikoilla ja lainsäädännön kautta on tehtävissä paljon. Epätasa-arvoiset rakenteet ovat historian peruja, jotka eivät muutu itsestään.

Jokaisen työnantajan täytyy miettiä aina uudestaan, mitä voin tehdä enemmän tasa-arvoisen kulttuurin eteen? Täytyy miettiä, miten työpaikoilla on mahdollista yhteensovittaa perhettä ja työelämää? Miten naisia voi määrätietoisesti kannustaa johtotehtäviin?

Työpaikoilla jo asennemuutos auttaa eteenpäin: isien perhevapaiden käyttöä tai vaikkapa poissaoloa lasten sairastellessa ei pidä katsoa kieroon, vaan kannustaa tasapuolisuutta vanhempien välillä. Usein käytännön helpotuksena voi olla liukuva työaika ja jos työn luonteeseen sopii, sujuva etätyö. Tällaiset joustot ovat erityisen tärkeitä yhden vanhemman perheille. Naisia voi kannustaa vaativampiin työtehtäviin esimerkiksi nimettömien rekrytointien avulla: näin henkilön ominaisuudet eivät tule arvioiduiksi sukupuolen kautta. Kaikilla työpaikoilla pitää myös olla selvää, että samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka ilman miesbonuksia ja naisvähennyksiä tai päinvastoin.

Myös meidän päättäjien tulee toimia päämäärätietoisesti naisten ja miesten, äitien ja isien tasa-arvoisten mahdollisuuksien puolesta. Tämä koskee esimerkiksi vanhemmuuden kustannuksien jakamista, jossa tilannetta nyt tullaankin helpottamaan kertakorvauksella. Kiitos mm. Kokoomusnaisille asian aktiivisesta ajamisesta. Tulevaisuuden työlistalle tarvitaan kokoomusedustajien tämänviikkoisten esitysten mukaisesti myös perhevapaiden uudistamista kohti vapaiden tasaisempaa jakautumista vanhempien välillä ja naisten työmarkkina-aseman vahvistamista. Tämä tukisi myös laajempaa asennemuutosta.

Teollisesta vallankumouksesta lähtien työtä ja perhettä on jaettu kahteen eri kategoriaan. Neljännen teollisen vallankumouksen ollessa käsillä meidän on jo pystyttävä parempaan.
Jokainen tilanne on yksilöllinen. Anne-Marie Slaughter kirjoittaa kirjassaan ”Unfinished Business” hyvin: ”Perhe mahdollistaa työn samalla tavalla kuin työ mahdollistaa perheen. On meistä kiinni, että luomme olosuhteet, joissa nämä kaksi voivat vahvistaa toisiaan.”

Hyvää äitienpäivää!

Twitter

Facebook