Viikko hyvin liikkeellä. Aamulla kävin läpi viikonlopun sähköpostit. Petu kävi kääntymässä. Juteltiin mukavia. Vaihdeltiin kuulumisia. Petu on nyt virallisesti ”eksäni”, olen saanut luvan käyttää tätä titteliä.
Aamupäivällä palaveerasin myös Christian Ehlersin ja Stephen Woodwardin kanssa. Christian työskentelee budjetinvalvontavaliokunnan sihteeristössä. Stephen on meidän ryhmän vastuuvirkamies samaisesta valiokunnasta. Kävimme läpi vastuuvapausraporttiani. Kyseessä on siis varainkäytön vastuuvapauden antaminen talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle, EY-tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, neuvostolle ja oikeusasiamiehelle.
Keskiviikkona tenttaan näiden instituutioiden (pl. neuvosto) edustajia valiokunnassa. Annan varmasti kaikille vastuuvapauden, mutta alueiden komitea ei kyllä tentistä selviä ihan puhtain paperein. Molemmilla tuomioistuimilla olisi myös parantamisen varaa, ei vähiten autoetuuksien käytössä. EY-tuomioistuimen kohdalla aion nostaa esiin pitkät juttuviiveet, jotka johtuvat resurssien puutteesta. Tuomioistuimessa jutun käsittely kestää keskimäärin kaksi vuotta. Ensimmäisen asteen tuomioistuimessa keskiarvo on puolitoista vuotta. Mielestäni kohtuuttomia aikoja varsinkin kun muistaa, että jutut on ensin puitu kansallisissa tuomioistuimissa.
Iltapäivällä oli vuorossa sisämarkkinavaliokunta. Puheenjohtajamaan, eli Luxembourgin, ministeri kävi kertomassa kuulumiset kilpailukykyneuvostosta. Hän kävi läpi eri hankkeita kemikaalidirektiivistä palveludirektiiviin. Ei syntynyt maailmaamullistavaa keskustelua.
Illalla tutkijansieluni heräsi jälleen. Olin European Policy Centren tilaisuudessa esittelemässä Minna Järvenpään kanssa kirjoittamaani paperia Turkista. Paikalla oli viitisentoista nuorehkoa Bryssel-vaikuttajaa toimittajista virkamiehiin. Keskustelun pohjalta paperimme taitaa mennä vähän uusiksi… Palaan aiheeseen myöhemmin.
