Ehtoota New Yorkista. Pieni hengähdystauko kokousten välissä.
Tänään osallistuin turvallisuusneuvoston kokoukseen yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Harvinainen tapahtuma, koska paikalla kaikkien YK-jäsenten päämiehet- ja naiset.
Teemana oli joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen. Presidentti Obama piti jälleen erinomaisen puheenvuoron.
Yhdysvallat tekee tällä hetkellä avauksia kaikkiin suuntiin (Lähi-itä, Iran, Afganistan, Venäjä, ydinturvallisuus, jne.). Vielä on liian aikaista ennakoida mihin ne johtavat, mutta mielestäni suunta on oikea. Kansainvälinen yhteistyö kannattaa aina.
Yleishenki YK:ssa on tällä hetkellä hyvä. YK on juuri niin vahva kuin sen jäsenet, varsinkin turvaneuvoston pysyvät jäsenet, antavat sen olla. Obama on puhaltanut yhteistyöhön happea. Kasainvälisessä yhteistyössäkin on kyse luottamuksesta.
Ennen lounasta tapasin YK:n rauhanturvasta vastaavan alipääsihteerin Alain le Royn. Keskustelimme YK:n operaatioista, joita tällä hetkellä on 15. Niissä on yhteensä 115 000 rauhanturvaajaa. Suomi on mukana seitsemässä operaatiossa yhteensä noin 102 miehen ja naisen voimin.
Pidimme myös lehdistötilaisuuden tasavallan presidentin kanssa. Sen jälkeen tapasin meidän YK-edustuston ja konsulaatin väkeä. Kehuin heitä, enkä syyttä. Loistoporukka. Erityiskiitos Heidi Schroderus- Foxille, Sami Wacklinille, Johanna Unhalle ja Jarkko Saariselle, jotka pitävät minusta huolta täällä Nykissä.
Iltapäivällä bilateraalitapaamisten suma jatkuu. Vuorossa Kongo, Andorra, San Marino, Etiopia sekä poliittisen osaston alipääsihteeri Lynn Pascoa.
Illalla onkin sitten jännä ohjelmanumero. Sain äsken kuulla, että toimin YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana 18.45-20.00. Tämä johtuu siitä, että Suomelle on yleikokouksen varapuheenjohtajuus tänä vuonna. Pitää varmaan ottaa valokuva kotialbumia varten. Johdan todennäköisesti puhettä presidentti Halosen puheen aikana.
Nyt kohti seuraavaa tapaamista. Sitä ennen päivän kysymys: mitä arvon blogikommentaattorit ovat mieltä Yhdysvaltojen viimeaikaisista ulkopoliittisista avauksista?
