Kahden päivän Eurooppa-pyrähdys on takana hyvällä sykkeellä. Työviikko alkoi tapaamisella vanhan tutun, Ruotsin eurooppaministeri Birgitta Ohlssonin kanssa. EU-asioissa meillä on paljon yhteistä ja puhumista riitti niin EU:n rahoituskehysehdotuksesta kuin rikkidirektiiviehdotuksestakin. Selvästi saattoi myös huomata kollegan vakavan huolen talouskriisistä ja etenkin Ruotsin asemasta euroalueen ulkopuolella. Talouskriisin vaikutukset koko EU27 alueella ovat aina vain ilmeisemmät, joten on tärkeää etsiä ratkaisua mahdollisimman laajalla pohjalla, vakiintuneita käytäntöjä hyödyntäen. Tätä viestiä ei voi liiaksi toistaa.
Päivän kohokohta oli osallistuminen suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin 75-vuotisjuhlalounaalle. Tilaisuudesta teki erityisen se, että minulla oli mahdollisuus ajatusten vaihtoon Ruotsin ehkä merkittävimmän talouselämän vaikuttajan, Jacob Wallenbergin kanssa. Käytimme molemmat tilaisuudessa toisiamme täydentävät puheenvuorot Suomen ja Ruotsin asemasta globaaleilla markkinoilla. Oli hienoa huomata, että ilman etukätisvalmistelujakin ajatuksemme olivat kovin samansuuntaisia.. Nostin kuitenkin esiin eron yrittäjyysilmapiirissä maittemme välillä. Uskallan väittää, että Ruotsissa suhtautuminen yrittäjyyteen, riskeineen ja mahdollisuuksineen, on positiivisempaa kuin meillä Suomessa. Voisimme ehkä oppia jotakin ruotsalaisesta olalle taputtamisesta.
Ennen Arlandaan siirtymistä poikkesin tapaamassa myös Salvatore Grimaldia. Sen lisäksi, että Salvatore on poikkeuksellisen karismaattinen italialaistaustainen pyöräilyn taustavaikuttaja, on hän myös ennakkoluuloton yrittäjä, jonka liiketoiminta kattaa paljon muutakin kuin Bianchi Café & cycles yrityksen. Tosin jo pyöräkaupan ja kahvilan yhdistäminen ajanhengenmukaiseksi, urbaaniksi kohtaamispaikaksi on mainittava teko. Tässä jos jossakin on tarvittu henkilökohtaista yrittäjähenkeä ja positiivista yrittäjyysilmapiiriä.
Luxemburgissa kokoontui EU:n yleisten asioiden neuvosto valmistelemaan Eurooppa-neuvoston kokousta. Tiettyä lisäsähköä oli ilmassa, olihan käynyt ilmeiseksi, että Eurooppa-neuvoston kokous oli siirtymässä eteenpäin, sunnuntaille 23. lokakuuta. Kokous olikin poikkeuksellisen yksimielinen antaessaan tukensa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuylle kokouksen siirtämisestä. Aikalisä on välttämätön, että asiat saadaan valmisteltua. Se on merkki myös siitä, että nyt ainakin etsitään ratkaisua äärimmäisen tosissaan. Taas kerran talouspolitiikka ja sen koordinaatiotarve tulevat hallitsemaan Eurooppa-neuvoston agendaa. Uskon kuitenkin vahvasti, että tuleva huippukokous on merkittävin tähänastisista. Jäsenmailla on nyt selkeästi uutta asennetta päättää pysyvämmästä ja systemaattisemmasta linjasta, jolla konkreettisesti ohjataan EU-maiden talouksia yhteiseen suuntaan. Olen kuluvana syksynä muistutellut toistuvasti EU:n kyvystä löytää luovia ratkaisuja, kun selkä alkaa lähestyä seinää. Tulevassa huippukokouksessa tätä kykyä mitataan.
