Enpä olisi uskonut muutama vuosi sitten, että kauppapolitiikasta tulee näin kuuma aihe kuin mitä se nyt on. Vapaakauppasopimusrintamalla tapahtuu koko ajan.
Olin maanantaina Brysselissä tapaamassa kauppakomissaari Karel De Guchtia ja kertomassa Suomen näkökannoista EU-USA-vapaakauppasopimukseen. Toin esille Suomen tärkeimmät kannat. Me toivomme, että sopimus on kunnianhimoinen erityisesti palveluissa, julkisissa hankinnoissa sekä sääntelyssä ja tullimenettelyissä.
Kaupan vapauttaminen on Suomelle tärkeää erityisesti suunnittelu- ja asiantuntija- ja digitaalisissa palveluissa ja informaatio- ja viestintäalalla. Myös yritysten toimintaan liittyvien ihmisten maahantuloa koskevat kysymykset, muun muassa työlupien saanti, ovat Suomelle tärkeitä. Tämä auttaisi esimerkiksi suomalaisten koneiden ja laitteiden huoltopalvelujen myymistä Yhdysvaltoihin. Suomi toivoo myös, että pääsemme eroon syrjivistä ja kohtuuttomista tuotemääräyksistä sekä raskaista testaus- ja sertifiointimenettelyistä. Näin pienet ja keskisuuret yritykset pääsisivät helpommin jenkkimarkkinoille.
Minulta on kysytty, miten Suomen kanta eroaa EU:n kannasta vapaakauppaneuvotteluissa. Vastaus on helppo: Suomen kanta on sama kuin EU:n kanta. Komission neuvottelumandaatti vastaa hyvin Suomen kantoja. Suomen tavoitteet on huomioitu tavoitteissa kiitettävästi, minkä takia meidän on helppo tukea komissiota neuvottelujen edetessä.
Puhuimme De Guchtin kanssa pitkään myös siitä, että neuvotteluiden olisi oltava mahdollisimman avoimet. Suomi kiinnittää erityistä huomiota koko neuvottelujen ajan avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Edellytän, että neuvotteluista annetaan niin Brysselissä kuin Suomessakin ajantasaista tietoa neuvottelujen kaikissa vaiheissa. Jäsenvaltioiden tulee myös voida vaikuttaa sopimuksen sisältöön neuvottelujen aikana. Se on Suomessa erityisen tärkeää eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi.
Tänään ulkoministeriö järjesti toisen kansalaiskuulemisen sopimuksesta. Ensimmäinen järjestettiin elokuussa, ja oli hienoa nähdä, että aihe kiinnostaa. Paikalla oli kansalais- ja etujärjestöjä ja toimittajia. Kerroimme prosessin etenemisestä ja kuulimme toistemme näkemyksiä.
Neuvotteluissa ollaan nyt siirtymässä käytännön vaiheeseen, eli aletaan vaihtaa tarjouksia. Tarjous tulleista tulee ensi viikolla. EU:n tarjous pyrkii poistamaan tullit heti suurelta osalta tuotteista ja lopuissa sovellettaisiin siirtymäaikoja. Helmikuun puolivälissä komissaari De Gucht tapaa Yhdysvaltojen kauppaedustaja Michael Fromanin, joka on Yhdysvaltojen pääneuvottelija. Silloin käydään niin kutsuttu stocktaking, jossa käsitellään poliittisella tasolla kaikki aihepiirit.
Suomessa sopimuksesta annetaan pääministerin ilmoitus eduskunnalle maaliskuun alkupuolella ja itse matkustan huhtikuun alussa tapaamaan Fromania, keskeisiä senaattoreita ja edustajanhuoneen jäseniä.
Jos miettii suuria linjoja, niin minusta EU-USA-kauppasopimuksessa on kyse Suomen avautumisesta maailmalle: GATT solmittiin 1950, Efta-liitännäisjäsenyys ja tulliton kauppa Neuvostoliiton kanssa 1961, EEC-vapaakauppasopimus ja KEVSOS-sopimukset 1973, ETA-sopimus 1994, EU-jäsenyys 1995, EU:n laajentuminen 2004 ja EU:n vapaakauppasopimushankkeet eri maiden kanssa viime vuosina. Suomi on viennistä riippuvainen maa, joka tarvitsee kansainvälisiä kauppasopimuksia, jotta pääsemme käsiksi maailman markkinoille. Kaupan esteiden purku on pitkässä juoksussa parasta Suomen taloudelle ja työpaikoille. Sopimuksissa pitää tietysti olla tarkkana, ettei väärinkäytöksiä synny.
Vielä loppuun toinen kiinnostava kauppapoliittinen uutinen: viime viikolla Maailman talousfoorumin yhteydessä EU, USA, Kiina ja useat muut maat antoivat julkilausuman pyrkimyksestä vapauttaa ympäristöä suojelevien tuotteiden tulleja. Vihreiden tuotteiden tulleja ainakin laskettaisiin huomattavasti tai jopa päästäisiin nollatulleihin. Tämä on hieno tavoite, koska näin voidaan oikeasti löytää keinoja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Suomalaisille cleantech -yrityksille pyrkimys on myös hyvä uutinen. Olen aikaisemmin täällä blogissakin kirjoittanut siitä, että Suomen osuus maailman cleantech -markkinoista on yli prosentin. Vaikka yksi prosentti kuulostaa pieneltä, kannattaa muistaa, että Suomen osuus maailman bruttokansantuotteesta on 0.4 prosenttia. Osuutemme cleantech-markkinoista on siis yli kaksinkertainen bkt:hen verrattuna.
Tällaista kauppapolitiikkaa tällä viikolla. Ensi viikolla ohjelmassa enemmän Eurooppa- ja pohjoismaisia asioita.
