Olen aina haaveillut kahdesta yhteiskuvasta. Ensimmäisen toteutin viime vuonna – se oli hymykuva joulupukin kainalossa.
Toinen toteutui tänään. Sain kunnian kätellä Bill Gatesia. Jännä kokemus.
Kaksitoista meppiä oli kutsuttu tapaamaan Gates Microsoftin Brysselin toimistoon. Näin myös Matti Vanhasen vilaukselta, hän tapasi Gatesin aamupäivällä.
Ympärillä oli aikamoinen kuhina. Tummapukuista porukkaa ja kaikenmaailman häärääjää oli enemmän kuin EU:n huippukokouksissa.
Varsinainen tapaaminen oli lyhyt (noin 45 minuuttia), mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Gates on vakuuttava ja varsinkin innostava persoona. Hän säteilee optimismia ja intoa kaikelle uudelle.
Vähän väliä Gates viittasi lukemaansa kirjallisuuteen (mm. Thomas L. Friedmanin ”The World is Flat”) ja kertoi minne maailma on menossa. Oli mielenkiintoista kuulla tulevaisuuden luokkahuoneista, joissa kaikilla on oma ”tabletti”, joka korvaa kirjan.
Hänen teesinsä Yhdysvalloista oli yksinkertaisuudessaan mainio: kallista terveydenhuoltoa ja puolustusta voidaan ylläpitää, koska jenkeissä on maailman parhaat yliopistot ja kaikille löytyy insentiivi.
Ei se varmaan näin yksinkertaista ole, mutta ei hassumpi teesi sinänsä.
Päivän muu ohjelma koostui lounaasta 20 kansainvälisen toimittajan kanssa ja seminaarista, jossa käsiteltiin Itämerta. Ehdimme myös vääntää kompromissiehdotukset integraatiokyky-raporttiin. Hyvä päivä.
