?Då och då föds det människor med speciella gåvor, människor som kommer att tillföra något alldeles nytt, som gör det roligare att leva här på vår jord. Tove Jansson tillhör de människorna.?

Näin kauniisti ruotsalainen kirjailija Christina Björk kuvaa Tove Janssonia kirjassaan Tove Jansson- mycket mer än Mumin. Björkin teos on mielestäni paras Janssonista kirjoitettu biografia (Janssonista on kirjoitettu ainakin 12 kirjaa). Se on kattava ja hyvin kirjoitettu. Lähes jokaista sivua koristelee piirros, valokuva, kirja, maalaus tai kirje.

Ruotsalaisuudestaan huolimatta Christina Björk kirjoittaa kuin suomenruotsalainen, eli kuin Muumi. Tarina juoksee hyvin alusta loppuun. Hänen kuvauksensa Janssonista ovat henkilökohtaisia.

Tove Jansson – yksi Suomen suurimmista kulttuurihahmoista.

Björkin Jansson-innostus lähti liikkeelle jo vuonna 1951. Björk oli ystävänsä kanssa kirjoittanut kirjeen Janssonille. Vastaus ei ollut mikään lyhyt kiitos, vaan kolmisivuinen, henkilökohtainen kirje. Nykyään ihmiset ovat iloisia jos saavat vastauksen edes sähköpostiin, saati sitten kirjeeseen.

Minulle ja lapsilleni Tove Jansson on tietenkin ensisijaisesti Muumikirjojen äiti. Tove Jansson oli kuitenkin paljon enemmän kuin Muumit. Hän oli todellinen kulttuurin moniottelija: kuvataiteilija, pilapiirtäjä, sarjakuvapiirtäjä, aikuiskirjailija, dramaturgi, runoilija, lauluntekijä, ja ei vähiten kirjeiden kirjoittaja.

Janssonin mottona oli ?Labora et Amare?, eli työ ja rakkaus. Hän oli uskomattoman ahkera. Uransa aikana hän kirjoitti kolmekymmentä kirjaa.

Hänen muumi-sarjakuviaan julkaistiin parhaimmillaan yli sadassa lehdessä, yli neljässäkymmenessä maassa (Janssonin veli Lars kirjoitti ja piirsi noin puolet sarjasta). Taulut ja piirrokset voidaan laskea tuhansissa.

Björkin kirjasta paistaa läpi rakkaus. Tove Jansson rakasti perhettään, rakasti lapsia, rakasti lähimmäisiään, rakasti elämänkumppaniaan Tuulikki Pietilää. Hän rakasti elämää.

Jansson vietti paljon aikaa Suomen ulkosaaristossa,  pienellä saarella nimeltä Klovharun. Sinne hän rakennutti vaatimattoman mökin. Jansson ja Pietilä oleskelivat saarella yleensä huhtikuusta aina lokakuuhun, noin kolmenkymmenen vuoden ajan.

Björkin kirja on täynnä hienoja illustraatioita.

Muumin maailma on niin kaunis, että siihen on helppo uppoutua. Veikkaan, että Janssonille muumit olivat alussa myös eräänlainen pako todellisuudesta. Kirjat ovat täynnä seikkailua ja rakkautta, elämänviisautta. Nelivuotias Emilieni samaistuu niihin yhtä vahvasti kuin Pappansa.

Muuminkirjat ovat parhaimmillaan ruotsiksi, nimenomaan suomenruotsiksi. Muumit eivät puhu riikinruotsia. Siksi Bonniers kustantamon kirjaversiot ovatkin karseita. Teksti on modernia ruotsia ja piirrokset kuin suoraan jostain Disneyn sarjasta. Sitäpaitsi ne ovat täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä…eli vähän niinkuin tämä blogi…Suosittelen siis alkuperäisiä Muumi-kirjoja.

Suzanne kysyi minulta taannoin mihin muumihahmoon samaistun. Mietin hetkisen ja päädyin Muumipeikkoon. Hän on innokas, positiivinen, vähän naiivi ja rakastaa seikkailuja. Toki Nuuskamuikkusessakin on menoa, mutta hän on aivan liian fiksu ja rauhallinen meikäläisen makuun.

Ohjaaja Vivica Bandler on todennut Tove Janssonista seuraavaa: ?Det finns, tycker jag, så få människor som är lika stora i sin mänsklighet som i sitt intellekt och sin begåvning. Det finns många dumma och snälla och många intelligenta och elaka. Men hos Tove finns denna enorma blandnging…?. Voiko Tove Janssonia enää tämän paremmin kuvata.

Innoistuin Björkin biografiasta sen verran, että yöpöydällä odottavat seuraavaksi Bildhuggarens dotter (Janssonin nuoruudesta kertova omalämänkerta) ja Sommarboken (romaani Janssonin äidistä ja veljentyttärestä).