Tauoton päivä. Aamupäivällä vedin budjetinvalvontavaliokunnan tenttisulkeisia. Eli tenttasin EY-tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja oikeusasiamiehen edustajia näiden instituutioiden varainhoidosta. Mistä oli oikein kyse?
Budjetinvalvontavaliokunta antaa joka vuosi vastuuvapauden EU:n instituutioille. Tilintarkastustuomioistuimen lausunnon pohjalta Euroopan parlamentti tenttaa eri instituutioiden jäseniä. Jos väärinkäytöksiä ei ilmene, annamme vastuuvapauden. Tänä vuonna minä laadin budjetinvalvontavaliokunnan raportin ja siksi olin vastuussa myös suullisista tenteistä. Ennen kuulemisia lähetin eri instituutioille lisäkysymyksiä, joihin sain vastaukset ennen joulua.
EY-tuomioistuimen kokonaisbudjetti vuonna 2003 oli 150 miljoonaa euroa. Siitä käytettiin 140 miljoonaa. Väärinkäytöksiä ei ilmennyt. Tärkein kysymys liittyi tuomioistuimen jutturuuhkaan. Jutun läpi vieminen kestää keskimäärin kaksi vuotta. Se on liikaa.
Syitä on monia. Esimerkiksi juttujen kääntäminen 21. kielelle vie aikansa. EY-tuomioistuin on myös tehnyt parannuksia perustamalla esimerkiksi hallinnollisista jutuista vastaavan alatuomioistuimen.
Viime vuonna 665 juttua saatiin pakettiin, uusia juttuja tuli 531 ja putkessa on 840. Tämä on parannus vuoteen 2003 verrattuna. Silloin sama tilasto oli 494-561-974. Suunta on oikea, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.
Tilintarkastustuomioistuimen kokonaisbudjetti vuonna 2003 oli 77 miljoonaa euroa. Siitä käytettiin 69 miljoonaa. Talous- ja sosiaalikomitean kokonaisbudjetti oli 81 miljoonaa euroa, josta käytettiin 74 miljoonaa. Alueiden komitean vastaavat luvut olivat 40 ja 33. Väärinkäytöksiä ei ilmennyt näissäkään instituutioissa.
Pienin budjetti oli oikeusasiamiehellä: vain 4,4 miljoonaa, josta käytettiin 3,5 miljoonaa. Oikeusasiamies vastaa noin 3000 valitukseen vuodessa. Niistä noin 25 prosenttia vaativat toimenpiteitä. Muut ohjataan toisaalle, esimerkiksi kansallisille oikeusasiamiehille. Valitusten määrä nousee laajentumisten myötä.
Viimeistelemme raportin tällä viikolla. Sen jälkeen se lähtee käännettäväksi. Raporttia käsitellään valiokunnassa helmikuussa ja se hyväksyttäneen täysistunnossa maaliskuussa.
Lounastin parin vanhan virkamieskaverin kanssa. Mario Nava on nykyään yksikön päällikkö komissiossa. Alex Ellis on komission puheenjohtajan, José Manuel Barroson kabinetissa. Muisteltiin vanhoja ja syötiin sämpylät toimistossani.
Iltapäivällä meillä oli mielenkiintoinen keskustelu perustuslakivaliokunnassa. Aiheena oli unionin rakenteilla oleva ”ulkoasiainministeriö”. Kirjoitan aiheesta kolumnin ensi viikon Ilta-Sanomiin. Kyse on siis siitä, millä tavalla unionin ulkosuhteita hoidetaan. Kuuluvatko ne komissiolle vai neuvostolle, tai onko ehkä joku välimuoto mahdollinen?
Kuulostaa byrokraattiselta valtataistelulta. On se sitäkin, mutta myös paljon enemmän. Taustalla on unionin ja jäsenmaiden valtataistelu. Isot jäsenmaat eivät halua, että komissio ottaa itselleen lisää valtuuksia ulkosuhteissa. Pienet taas pelkäävät, että komission nykyiset ulkosuhdetehtävät (kauppa ja kehitys) siirtyvät neuvostoon.
Koko hommaa valmistellaan vähän hyssytellen. Komissiolla ja neuvostolla on omat valmisteluryhmänsä. Keskusteluja käydään lähinnä suljettujen ovien takana. On hyvä, että parlamentti tuo julkisuuteen eri vaihtoehtoja. Kevään aikana Elmar Brok valmistelee asiasta raportin. Toivottavasti jäsenmaat ottavat sen huomioon.
