No niin, tavarapaketti on nyt pulkassa. Pieni päivä Euroopalle, iso päivä allekirjoittaneelle. Se oli elämäni ensimmäinen lainsäädäntöraportti. Aika mahtava fiilis. Joo, joo, tiedän, että olen EU-pervo…
Tera-kiitokset avustajalleni Tuomas Rautaselle. Hän on ollut koko tämän paketin moottori. Ainoa henkilö, jolla on ollut koko homma hallussa alusta loppuun. Tuomas on tehnyt kertakaikkisen fantastista työtä!
Pressitilaisuus tavarapaketista
Prosessissa oli tietenkin myös mukana monia muitakin. Haluaisin erityisesti kiittää Patricia Jimenezia Euroopan parlamentista, Vinka Soljacicia neuvostosta ja Hans Ingelsia komissiosta.
Tuli mieleen omat virkamiesajat kun hääräsin taustalla, neuvottelin ja viilasin tekstejä. Kyllä avustajat ja virkamiehet hommansa osaavat. Pyyteetöntä työtä. Tuntuu hienolta tehdä työtä avustajien kanssa, joihin voi luottaa 100-prosenttisesti. Olen etuoikeutettu.
Koko paketti oli muuten esimerkki siitä, että laajentuminen ei ole lamauttanut EU:n päätöksentekoa. Aloitteesta päätökseen meni vajaa vuosi! Homma hoidettiin niin sanotusti ensimmäisessä lukemisessa. Huomenna äänestetään parlamentissa ja sitten ministerit iskevät kumileimasimensa lakiin.
Schaldemose, Brie, meikäläinen, sisämarkkinavaliokunnan puheenjohtaja McCarthy, Slovenian valtiovarainministeri Vizjak, komissaari Verheugen ja parlamentin pressivirkamies
Mistä tässä paketissa on oikeastaan kyse? Paketissa on kolme lakia:
(a) Asetus vastavuoroisesta tunnustamisesta (mutual recognition), josta enemmän alla.
(b) Asetus akreditoinnista ja tuotteiden markkinavalvonnasta, jonka laatijana toimi kollegani André Brie.
(c) Päätös tuotteiden markkinoinnista, jonka valmistelijana oli Christel Schaldemose.
Keskityn tässä vastavuoroiseen tunnustamiseen. Koko asetus, josta siis nyt päätettiin, lähti oikeastaan liikkeelle Cassis de Dijon oikeustapauksesta vuonna 1979. Ranskalaiset yrittivät myydä Cassis de Dijon likööriä Saksaan. Saksalaiset viranomaiset sanoivat, että ei käy, koska heillä likööriksi voi määritellä ainoastaan juoman, jossa on Cassis de Dijonia korkeampi alkoholiprosentti. Tuomioistuin kuitenkin päätti toisin. Sanoi, että jos tuote on hyväksytty maassa A niin se pitää myös hyväksyä maassa B. Näin alkoi vastavuoroisen tunnustamisen periaate.
Periaate on ollut jalo, mutta käytännössä se ei ole toiminut saumattomasti. Jäsenmaiden viranomaiset ovat keksineet mitä ihmeellisimpiä esteitä tavaroiden vapaalle liikkumiselle. Näiden seurauksena tuomioistuin on käsitellyt yli 300 tapausta, jotka liittyvät vastavuoroiseen tunnustamiseen.
Noin 75 prosenttia kaikista tavaroista (vuosittainen arvo 1500 miljardia) on harmonisoitu (kännykät, kellot, autot jne…) eli niiden vapaata liikkumista ei voida estää. Noin 25 prosenttia on jäsenmaiden kansallistenmääräysten säätelemääeli jää vastavuoroisen tunnustamisen piiriin (pyörät, rakennustelineet, hälytyslaitteet, leipä, jne…). Näiden tuotteiden vuosittainen kokonaisarvo on noin 500 miljardia euroa.
Komission mukaan vastavuoroisen tunnustamisen rikkominen maksaa vuosittain noin 150 miljardia! Esimerkki: Helkama myy Jopon Belgiaan. Suomessa riittää, että pyörässä on jalkajarru. Belgiassa vaaditaan käsijarrua. Helkama lisää kiltisti Jopoon käsijarrun. Lisäkustannus Helkamalle on noin 3 euroa per pyörä. Tämä on vastoin tavaroiden vapaan liikkumisen periaatetta, mutta harvat firmat sen tietävät.
Komission mukaan koko EU:n BKT kasvaisi 1,8 prosenttia jos näistä ongelmista päästäisiin. Toivottavasti kaikki pienet, keskisuuret ja suuret yritykset kieltäytyvät vastedes täyttämästä kaavakkeita tai muuttamaan tuotteitaan kansallisten viranomaisten vaatimuksista.
Kaiken kaikkiaan tästä tuli ihan hyvä paketti, joka parantaa tavaroiden vapaata liikkumista ja lisää samalla kuluttajasuojaa. Tämä on EU:n ruisleipää.
Mitä olet mieltä? Kuullostaako tämä heprealta? Onko sinulla ollut ongelmia myydä tavaraa yhdestä EU-maasta toiseen?
PS. Yritän vielä tällä viikolla kirjoittaa blogimerkinnän koko tästä prosessista, ikään kuin esimerkkinä siitä miten laki EU:ssa syntyy.
