Tänään eduskunnassa puhutaan tärkeästä asiasta. Lähetekeskustelussa on kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista. Kansalaisaloitteen on allekirjoittanut 166 851 suomalaista, mikä on kolme kertaa enemmän kuin kansalaisaloitteen käsittelyyn tarvittavat 50 000 nimeä. Allekirjoittajia on enemmän kuin minkään muun kansalaisaloitteen kohdalla tähän mennessä. Lähetekeskustelun jälkeen asia menee lakiasiainvaliokunnan käsittelyyn, joka päättää, tuodaanko aloite käsittelyyn suureen saliin.
Olen kirjoittanut täällä blogissa aiheesta aiemminkin (Tasa-arvoinen avioliittolaki on luonnollinen askel, Tasa-arvoinen avioliittolaki, Ei lannistuta). Tuen kansalaisaloitetta, koska kunnioitan toisia ihmisiä ja haluan, että kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä. Suomalaisilla on oltava samat oikeudet – rakastivatpa he miehiä tai naisia.
Kokoomuksen puoluekokous otti kesällä 2010 kantaa sukupuolineutraalin avioliiton puolesta. Eduskuntaryhmässä tämä on niin sanottu omantunnon kysymys, eli kansanedustajat voivat äänestää asiassa vakaumuksensa mukaan. Aloite jakaa mielipiteitä, ja se on ok. Kunnioitan toisten mielipiteitä.
Homoparien oikeuksista keskusteltaessa puurot ja vellit sekoittuvat jatkuvasti. Avioliittolain muutos koskee vain siviilivihkimistä, ei kirkkojen vihkimisoikeutta. Siitä kirkko päättää itse. Kansalaisaloitteen tavoitteena on, että samaa sukupuolta olevat parit voisivat avioitua samalla tavalla kuin heterotkin ja ottaa yhteisen sukunimen. Pareille tulisi myös mahdollisuus tulla adoptiovanhemmiksi yhdessä.
Tasa-arvoinen avioliittolaki on tällä hetkellä voimassa 16 valtiossa, 18 Yhdysvaltojen osavaltiossa ja kahdessa Meksikon osavaltiossa. Se on voimassa Alankomaissa, Argentiinassa, Belgiassa, Brasiliassa, Espanjassa, Etelä-Afrikassa, Islannissa, Iso-Britanniassa Englannin ja Walesin osalta, Kanadassa, Norjassa, Portugalissa, Ranskassa, Ruotsissa, Tanskassa, Uruguayssa ja Uudessa-Seelannissa. Lisäksi USAn liittovaltio ja Israel tunnustavat samaa sukupuolta olevien avioliitot. Kysymys kuuluu, mihin leiriin Suomi haluaa kuulua? Samaistummeko kulttuurisesti enemmän yllä mainittuihin maihin vai niihin maihin, joita ei listassa mainita? Kannattaa huomata myös se, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa tasa-arvoista avioliittolakia ei vielä ole.
Matka kohti seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatonta tasa-arvoa on ollut pitkä, ja olemme melkein perillä. Ei ole mitään syytä vastustaa lakia, jolla ei ole mitään kielteisiä vaikutuksia ja joka ei ole keneltäkään toiselta pois. Tasa-arvoisen avioliittolain toteuttaminen ei edes edellytä suuria taloudellisia satsauksia. Lainmuutoksella on vain myönteisiä vaikutuksia kansalaisten yhdenvertaisuuteen ja yksittäisten ihmisten elämään.
Loppujen lopuksi kysymys on siitä, että jokainen saa olla oma itsensä. Riippumatta siitä, ketä sattuu rakastamaan. Ei lakaista kansalaisaloitetta maton alle, vaan otetaan aloite käsittelyyn suuressa salissa.
