Jos olet Tampereelta, ole ylpeä. Jos et ole käynyt Tampereella viime aikoina, käy. Kaupunki on kuin uudelleen syntynyt, varsinkin niille, joiden edellinen visiitti on viime vuosituhannen puolella.

Paremman puutteessa lue Aamulehteä, sitoutumatonta, Pirkanmaan kautta kansainvälisesti suuntautunutta liberaalilehteä. Avartaa. On Asiaa, Ihmisiä ja Valoa.

Lehden sisältöön puuttumatta, etu- ja pääkirjoitussivu ovat edelläkävijöitä eurooppalaisessa journalismissa.

Viimeisen viiden viikon aikana olen käynyt Tampereella kolme kertaa. Joku voisi kutsua sitä huonoksi suunnitteluksi. Joku toinen todisteena, että Tampere on rock.

Kuulun jälkimmäiseen koulukuntaan. Enkä vain siksi, että Tampereella on Tohloppi.

Tänään oli rautainen meppikiertue Tampereella. Tero Luoma oli jälleen kerran hoitanut ykkösluokan ohjelman.

Hevosta ei pidä päästää helpolla. Brysselin kone laskeutui Helsinkiin eilen kello 23.15. Aamulla Pasilan kolmosraide vastaanotti Tampereen Pendolinon kello 6.39. Rouheeta (!), kuten Miikka Nieminen asian ilmaisisi.

Aamukahvi ja reissumies nosti energiatasoa. Onneksi junassa (ja päivän aikana) oli mukavaa matkaseuraa.

Toijalan asema, kello 7.45: ”Arvoisat matkustajat, pienen teknisen vian jälkeen jatkamme…”. Hiljaisuus. Ei voi olla, taas Pendolino…

Parin minuutin kuluttua: ”No niin, tekninen vika on korjattu, jatkamme siis nyt matkaa”. Ääni on kuin suoraan jostain Aki Kaurismäen leffasta.

Avaan Hesarin. Pääkirjoituksessa on jotain VR:n teknisistä ongelmista ja asiakaspalvelusta. Olenko hereillä?

Päivän ohjelma:

Sammon keskuslukioon kokoontuneet oppilaat ovat timantteja. Paikalla on yli 300 lukiolaista.

Kysymykset ovat niin hyviä, että meppiä punastuttaa. Tunnelma on katossa, vaikka juttelemme EU:sta aamutuimaan. Älkää koskaan tulko väittämään, että ”mese”-sukupolvea EU ei kiinnosta!

Tammerfors Svenska Samskola, ”take two”. Toinen visiitti tähän kunniakkaaseen kouluun. Myöhästyn, koska emme löydä sisäänkäyntiä. Ei hätää. Päästään vauhtiin. Erinomaisia kysymyksiä. ”Jättekiva” porukka!

Eurooppa-tiedotuksen tilaisuus kirjastolla. Taas muutaman minuutin myöhässä. 

Yllätyn. Sali on täynnä! Yli 100 henkeä. Aiheena on EU:n laajentuminen. Käyn läpi historian, nykytilanteen ja EU:n integraatiokyvyn.

Taas mennään. Loistokysymyksiä. Olen helisemässä. Outi Koskinen on hoitanut homman loistavasti, jällen kerran.

Vihdoin lounastauko. Tiiliholvista saa Michelin-tason ruokaa. Seurana yksi parhaimmista ystävistäni. Yksi hienoimmista tuntemistani ihmisistä.

Päivän viimeinen keikka on Tampere Unitedin seminaarin. ”Adding insult to injury” – olen aina ollut HJK:n kannattaja.

Puheenjohtajana toimii Kale Kummola, Tampere-talon johtaja. Kale on perhetuttu.

Isä-pappani on tehnyt paljon työtä Suomen jääkiekon eteen yhdessä Kalen kanssa. Papan teesi on yksinkertainen: Kale on kaveri johon voi luottaa 100-prosenttisesti. Olen samaa mieltä.

Luentoni TamUn seminaarissa poikkeaa perinteisestä kuviosta. Aiheena oli ”Kansainväliset pelikentät”. En siis keskity suoranaisesti EU-asioihin. Tuntuu vähän ihmeelliseltä.

Yritän vaatimattomasti kartoittaa TamUn tietä mestari-liigan finaaliin. Toivottavasti Ari ”Zico” Hjelm oli tyytyväinen.

Päivän ainoa takaisku tapahtuu lentoasemalla. Unohdan, että uudet turva-säännöt ovat astuneet voimaan. Näkemiin geeli ja kosteusvoide…Kaikki on tietenkin EU:n syytä…

Kotona. Lapset nukkuvat. Maija Vilkkumaan uusi kokoelmalevy lohduttaa.