Työntäyteinen päivä. Herätys klo. 6.30. Viimeinen täysistuntopuheenvuoro klo. 23.00. Siihen väliin kokouksia, kirjoittelua ja äänestyksiä.

Aamulla viimeistelin englanninkielisen kolumnin Iñigo Méndez de Vigon kanssa. Aihe: ”Miten perustuslaki saadaan uudetaan liikkeelle?”. Yritämme saada sen julkaistua jossain kansainvälisessä lehdessä lähiaikoina.

Aamulla tapasin myös Satu Hassin. Juttelimme kemikaalidirektiivistä, joka tunnetaan myös nimellä REACH. REACH on iso lainsäädäntöpaketti, jolla säädellään kemikaalien rekisteröintiä, arviointia ja lupamenettelyä. Päätavoitteena esityksessä on tietysti, että meihin ja ympäristöön kertyisi nykyistä vähemmän haitallisia kemikaaleja. REACHin toteuttamisessa avainasemassa tulee olemaan Suomeen perustettava kemikaalivirasto.

Usein poliitikot ovat aivan riippuvaisia asiantuntijoista. En pysty tekemään omin voimin esim. kustannusarviota REACHista. Teollisuuden mukaan ehdotuksen kustannukset voivat olla jopa useamman prosentin bruttokansantuotteesta, ympäristöjärjestöjen mukaan taas säästyvillä terveydenhoitokuluilla katetaan kustannukset ja ylikin. Sitten on vain päätettävä, kenen laskelmat ovat uskottavimpia.

REACH oli muutenkin tänään vahvasti esillä. Siitä puhuttiin Itämeriryhmän kokouksessa ja ympäristöjärjestö WWF:n lounaalla, jota isännöi Jari Luukkonen.

Iltapäivällä Suomen ulkoasiainministeriön Maimo Henriksson esitteli pohjoista ulottuvuutta. Kaikin puolin hyvä esitelmä. Tuntuu siltä, että pohjoiseen ulottuvuuteen on tullut lisää vauhtia viime talven poliittisen polemiikin jälkeen.

Paavo Väyrystä ja minua jäi kuitenkin vaivaamaan, että pohjoisesta ulottuvuus nähdään ainoastaan osana Euroopan unionin Venäjä-politiikkaa, siis EU:n ulkopolitiikkana. Tässä tahtoo jäädä Itämeri jalkoihin. Se on valitettavaa, koska juuri laajentumisen jälkeen Itämerestä on tullut EU:n sisämeri. Tätä tilaisuutta ei pidä hukata. Nyt pitää myös panostaa Itämereen.