Emilie on tullut isäänsä. Jänittää ennen synttäreitä. Ei malta nukkua.
Hän tietää, että Pappa on heikko. Ensimmäinen herätys neljältä. ”Ei vielä, nyt nukutaan”, saan soperrettua.
Toinen herätys kello viisi. Sama kaava toistuu. Kolmas herätys kello kuusi.
Vastustuskykyni on kadonnut. En malta enää. Haluan nähdä Emilien innostuneen ilmeen.
Synttäripöytä on katettu edellisenä iltana. Suzanne on leiponut kakun. Minä katselen vierestä ja pihistelen taikinaa aina kun silmä välttää. Onnistun kahdesti. Kolmannella kerralla saan näpäytyksen sormille.
Synttäripöydän vierellä komistelee 5-vuotiaan pyörä, ilman tukirenkaita. Voiko intoa mitata? Kokeilemme heti. Työnnän synttärisankaria pyörineen ympäri makuuhuonetta. Kello on 6.05.
Täydellisen aamun pilaa vain meppikiertue. Olen aikoja sitten lupautunut Pirkanmaan kokoomuksen varainkeruutilaisuuteen. Ajan lentoasemalle. Lennän Helsinkiin.
Matkaseura Helsingistä Tampereelle ja takaisin on mitä mainiointa: Lauri ja Tero.
Onneksi seminaari onnistuu. Paikalla muun muassa legendaarinen paperitaistelija Jouko Ahonen. Näen hänet ensimmäistä kertaa livenä. Elämää suurempi hahmo. Mahtava tyyppi.
Ehdin illaksi kotiin. Jatketaan siitä mihin jäätiin. Isovanhemmat ovat tulleet viettämään synttäreitä. Viikonloppu tulee olemaan yhtä juhlaa.
Ensi viikko on vapaa viikko…tai no käyn kahdesti Suomessa heittämässä keikkaa, mutta muuten kyllä vapaata.
