36 päivää vaaleihin. 25 päivää ennakkoäänestykseen. Tahti vain kiihtyy. Aamulla jaoimme ilmapalloja, esitteitä ja suklaata Kuopion torilla. Siellä vietettiin Eurooppa-päivää. Pidin torilla myös puheen.
Torilla on mukava olla, kun aurinko paistaa ja lämpöasteita on 25. Monet tulivat spontaanisti juttelemaan. Muutamat jopa kertoivat suoraan äänestävänsä minua. Kriteerinä oli poikkeuksetta asiantuntevuus. Positiivinen palaute antaa aina lisäpontta.
Kuopion jälkeen lähdimme Jerkko Eskelisen ja Janne Mertasen kanssa kohti Jyväskylää. Ehdin juuri ja juuri puhumaan kävelykadulle. Hyvä sää oli sielläkin houkutellut paikalle roppakaupalla porukkaa.
Puheen jälkeen osallistuin Euroopan parlamentin tiedotustoimiston paneeliin Aalto-salissa. Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Risto Pynnönen johti puhetta SITRA:n Peter Ekholmin alustuksen jälkeen.
Paneeli oli mielestäni onnistunut. Paikalla olivat mm. Henrik Lax ja Alpo Rusi. Väriä toivat myös kommunistisen puolueen ja ”köyhien puolesta” -liikkeen edustajat. Keskustelu pysyi hyvin kasassa, koska puheenjohtaja toimi jämäkästi.
Lensin iltakoneella Jyväskylästä Helsinkiin, jossa osallistuin vielä Eurooppalaisen Suomen Nuorten tilaisuuteen Vanhalla ylioppilastalolla. Paikalla oli monta tiimiläistä ja muutenkin mukavasti nuoria.
Kaiken tämän hässäkän keskellä soitan kotiin 3-4 kertaa päivässä. Olosuhteet huomioonottaen kaikki jaksavat hyvin. Onneksi Suzannen äiti ja au pairimme Darja ovat suureksi avuksi.
Hiljaisina hetkinä tuntuu kuitenkin kurjalta. Jokainen isä ja äiti tietää miltä tuntuu olla pitkiä aikoja pois perheen luota. Kaipuu ja huono omatunto ovat raskas yhdistelmä.
Näen Suzannen, Emilien ja Oliverin vasta ensi lauantaina. Vietämme äitienpäivää viikon myöhässä.
Suzanne on taas ollut suurenmoinen. Yöt ovat olleet vaikeita. Emilie ei halua mennä nukkumaan normaaliin aikaan. Sen lisäksi Emilie ja Oliver heräilevät vuorotellen. Silti Suzanne vain jaksaa kannustaa minua sanomalla, että kyllä me vielä nämä viisi viikkoa jaksetaan. Onneksi perhe tulee Suomeen kampanjan lopussa.