Tuttu lento Helsinkiin. Rankka viikko takana. Huomenna pitäisi vielä puristaa meppikiertuepäivä Turussa. Piitu ja Ville ovat mukana kiertueella.
Aamun perustuslakivaliokunnassa käytiin kiivas keskustelu. Britannian itsenäisyyspuolueen edustajat valittivat, että heitä ei kutsuttu mukaan Euroopan parlamentin delegaatioon, joka keskustelee perustuslaista brittien ala- ja ylähuoneessa ensi viikolla. He valittivat, että delegaatiossa ei ole yhtään EU-vastustajaa. Niitä taitaa löytyä brittien parlamentista ihan yllin kyllin. Me menemme sinne kertomaan parlamentin perustuslakimietinnöstä, joka sai enemmistön selkeän tuen.
Ennen lounasta piipahdin ”ulkosuomalaisten parlamentissa”, jota vetää Pertti Paasio. Kyseessä on organisaatio, joka auttaa ulkomailla asuvia suomalaisia. Brysselin päässä meidän suomalaisten ”etujärjestönä” toimii Suomi-klubi, ja hyvin toimiikin.
Kävin vakio-sushiravintolassa muutaman kaverin kanssa. Raaka kala pitää mielen terävänä ja jutut sopivan löysinä. Kaverilounaissa on menoa, toisin kuin työlounaissa, joista en erityisemmin pidä, koska ne ovat usein liian pitkiä.
Lounaskalorit tuli poltettua parlamentin rappusissa. Sähkökatkos pysäytti hissit ja kiipeily kolmanteentoista kerrokseen oli kuin suoraan Jane Fondan aerobic videosta nimeltä ”buns of steel”, teräspakarat. Onneksi hengitys ehti tasaantua ennen ensimmäistä lobbaritapaamista. Olisivat varmaan muuten epäilleet pervoksi.
Ennen kuin lähdin lentokentälle kävin vielä puhumassa julkishallinnon kehittämisyritys HAUSin vieralijaryhmälle. Annoin myös haastattelun Aija-Leena Luukkaselle Aikuiskoulutuksen maailma -lehteen. Mukava keskustelutuokio.
Minulla oli oikeastaan aikamoinen morkkis ennen haastattelua, koska kun Aija-Leena soitti ja pyysi haastattelua, olin aika lyhytsanainen puhelimessa. Olin palaverissa ja joku asia kaivoi mieltä. Pyysin ottamaan yhteyttä Lauriin.
Olen huomannut viime aikoina, että pinnani on lyhentynyt varsinkin kalenteriasioissa. Kun en millään itse ehdi hallinnoida ohjelmaani, tölväisen liian nopeasti, että ”lähetä sähköposti” tai jotain vastaavaa. Ei pitäisi tölväistä. Taisin kirjoittaa ensimmäiseen nettipäiväkirjamerkintään, että ”enhän minä ihmisenä muutu, enhän?”. Toivottavasti en.
Lentoasemalla palaveerasin vielä John Petersonin kanssa EU:n ja USA:n välisistä suhteista. John on amerikkalainen EU-proffa, joka vaikuttaa Edinburghissa. Toimitin yhden EU-tekstikirjan yhdessä hänen vaimonsa, Elizabeth Bombergin kanssa. Juteltiin kirjan uudesta versiosta. Ahdisti. Juuri nyt en tarvitse yhtään lisähommaa.
Edessäni on Laurin kokoama megamappi, jonka opiskeltuani minun pitäisi selviytyä perjantai-päivästä kunnialla. Kai ja Lauri ovat taas laatineet erinomaiset taustat. Nyt globalisaation ja ammatillisen koulutuksen maailmaan… Oppimisen iloa.
