Suomi on saatava liikkeelle (Yliökirjoitus Kalevassa)

Suomalaiset ovat aina olleet vahvimmillaan vaikeina aikoina. Tämä on ollut pienen, sitkeän ja edistyksellisen kansakuntamme valtti.

Nykytilanne on vaikea. Jotenkin tuntuu, että Suomi menee kitkuttaen eteenpäin. Tässä on peiliinkatsomisen paikka myös meillä poliitikoilla.

Suomi on saatava liikkeelle. Meillä ei ole varaa pysähtyä, lamaantua ja olla uudistumatta. Enkä nyt tarkoita vain kilpailukykyä. Meillä ei ole varaa siihen, että hyvinvointiyhteiskunnassa ei voida hyvin. Meillä poliitikoilla ei ole varaa sulkea silmiämme ja vain tehdä asioita kuten ennenkin on tehty, jos ne eivät toimi.

Jotta Suomi saadaan liikkeelle, meidän on kyettävä uudistumaan turvallisesti. Eikä uudistamisen vastakohta ole se, että vanhassa olisi jotakin huonoa.

Esimerkiksi koulujärjestelmämme on ollut aivan maailmanluokan kärkeä. Se on toiminut. Mutta samalla kilpailu kovenee maailmalla. Jotta pysymme vauhdissa, emme voi jäädä paikallemme. Pisa-tuloksemme ovat jo hiukan taantuneet. Nyt pitää päästä uudelleen kärkeen.

Maailmasta löytyy aina maita, jotka tuottavat tavaroita halvemmalla. Mutta osaaminen on tässä kilpailussa ehdoton etu. Siksi on pohdittava, miten pysymme vauhdissa mukana. Liitutaulun lisäksi koululuokissa tarvitaan nykypäivänä enemmän teknologiaa, koska lapsemme ovat muutenkin arjessaan kiinni teknologian kehityksessä. Sama pätee korkeakoulusektoriin – yliopistoissamme on panostettava erikoisosaamiseen sekä vahvaan osaamisemme niin ICT:n kuin vaikka luonnonvarojen hyödyntämisen puolella.

Uudistuminen ei ole itseisarvo. Sillä pitää olla joku merkitys. Usein uudistumisesta tehdään turha mörkö. Se on ymmärrettävää, jos puhumme vain isoista yläkäsitteistä.

Usein tarve uudistumiselle lähtee jostakin suuremmasta murroksesta.

Oulun seutu on ollut erilaisten murrosten keskellä useasti. Viime vuosien murrokset, kuten elinkeinoelämän murros, on nopeuttanut tarvetta uudistua ja hakea uutta elinvoimaa. ICT-sektorilta on hävinnyt tuhansia työpaikkoja, samoin kaupungin kassa on pienentynyt muutosten myötä.

Silti on haettu uusia toimintatapoja. Koulutukseen on panostettu. Insinöörit ovat löytäneet yrittäjyyden. Oma kasvurahasto on aloittanut lupaavasti. Pohjoisen arktiset mahdollisuudet ovat edenneet johdonmukaisesti ja lentoreitti esimerkiksi Norjaan avattu. Kaikki tämä on arkipäivän uudistumista.

Myös Suomi on suurten muutosvoimien keskellä. Väestömme ikääntyy ja työntekijöiden määrä vähenee. Julkisten palveluiden tarve kasvaa ja niiden rahoituksessa on kestävyysvaje. Kilpailukykymme on heikentynyt ja elinkeinorakenteemme on murroksessa. Hyvinvointiamme ylläpidetään velaksi, niin taloudellisesti kuin ympäristönkin osalta. Digitalisaatio kumoaa vanhoja toimintamalleja.

Uskon, että muutama konkreettinen keino auttaa. Ensinnäkin työ on muutoksessa kaikkein tärkeintä. Työ on asetettava etusijalle.

Työllä on tärkeä sisältömerkitys elämässä, mutta se pitää myös hyvinvointiyhteiskuntamme pyörimässä. Jos käteen jäisi veronalennusten kautta hiukan enemmän rahaa, se voisi kannustaa työntekoon. Tai jos yritykset voisivat palkata hiukan helpommin uusia työntekijöitä – vaikka koulutussopimuksen kautta nuoria helpommin. Työ luo lisää työtä. Ja sitä kautta myös hyvinvointia.

Jotta Suomi saadaan liikkeelle, tarvitsemme keinojen lisäksi myös uusia tapoja toimia.

Tarvitsemme määrätietoisempaa poliittista päätöksentekoa, digitalisaation mahdollisuuksiin tarttumista sekä sääntelyn purkamista. Samalla hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus on laitettava kestävälle pohjalle.

Normit eivät toimi toivotulla tavalla, kun kansalaiset ja yritykset kokevat normiähkyä jo entistenkin normien kuormittamina. Julkinen talous puolestaan ei voi enää elää niin, että kaikkia uusia ja toivottuja asioita hoidetaan perustamalla lisäämällä määrärahoja eri paikkaan.

Tärkeät asiat ovat usein yksinkertaisia, niin tässäkin asiassa. Tosiasiassa muutos lähtee yksittäisistä ihmisistä. Se todella lähtee siitä, että saamme Suomen liikkeelle.

Siksi meidän on saatava jokainen suomalainen liikkeelle synnyttämään muutosta sinne, missä muutos tehdään. Työpaikoilla, kouluissa, sairaaloissa, tehtaissa, järjestöissä, vanhainkodeissa. He tarvitsevat tilaa ja tuulensuojaa kehittää ja innovoida toimintaa eteenpäin.

Tarvitsemme muutoksentekijöitä koko maahan. Eri puolueisiin, eri ryhmiin, eri ammatteihin.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu aikaisempien sukupolvien kovalla uurastuksella. Pidetään yhdessä huoli, että jätämme tämän maan paremmassa kunnossa jälkeemme kuin millaisena olemme saaneet sen hoitaaksemme.

8 Comments
  3. asko järvinen
    14.02.2015 15.21

    Hyvä veli. Paljon toit tärketiä asioita esille. Kaikki me ne jo melkein tiedämmekin. Kysymys kuuluu: mistä aloittasimme ensimmäiseksi ja miten priorisoisimme nämä tarpeet niin, että positiivien kehitys niin sivistyksellisesti kuin taloudellisesti lähtisi käyntiin voimavarojemme puitteissa? Mieluiten heti. Paljon on hallitus aikonutkin tehdä mutta valitettavasti moni alku on ”tukehtunut” mielestäni osittain siksi, että on yritetty toimia rivakasti mutta se on merkinnyt samalla sitä, että asioiden valmistelu on jäänyt kesken ja kaikkea olemassa olevaa asiantuntemusta ei ole hyödynnetty. Paremmin suunnitellen ja eri osapuolia kuunnellen saatamme onnistua!

    Reply ↓
  4. Juhana Herttuala
    15.02.2015 00.54

    Se että suomalaiset ovat aina olleet vahvimmillaan vaikeina aikoina ei välttämättä ole mikään meriitti, se kertoo pikemminkin siitä, että ennen ei tehdä mitään, ennenkö on ihan pakko.

    En pidä nykytilannetta erityisen vaikeana muussa mielessä, kun että poliitikot edelleen kieltäytyvät hyväksymästä aidon muutoksen tarvetta. Suomi ei mene edes kitkuttaen eteenpäin, Suomi elää velaksi. Siinä on peiliinkatsomisen paikka erityisesti poliitikoilla. Yritykset johtajineen tekevät sen minkä osaavat, mutta osaaminen ei riitä kattamaan demokraattien kulutushaluja.

    Suomea ei saada liikkeelle, jos poliitikot kieltäytyvät ymmärtämästä perusongelmaa. Ensimmäisenä pitää tunnustaa, että vanhassa on jotain huonoa ja sen jälkeen ymmärtää missä se vika on.

    Poliitkot tuijottavat Pisa-tuloksia, ne mittavaat sitä kuinka lapsi oppii kasvuiässään. Koulujärjestelmän kuvitellaan olevan maailman huippua ja insinöörioppiin on aloituspaikkoja ainakin kymmenkertainen määrä 25 vuoden takaiseen verrattuna, mutta tuskin sitä kelvollista ainesta on kymmenkertaista määrää. Vaatimaton taitaa olla suhdeluku aloittaneiden ja valmistuneiden välillä. Eri alojen AMK-paikkoja on aktiivisesti täytetty Saharan etelän puoleisista valtioista hankituilla oppilailla, jotta opettajilla olisi opetettavia. Hyvä juttu julkissektorille.

    Liitutaulun lisäksi koululuokissa tarvitaan nykypäivänä enemmän teknologiaa, jopa siinä määrin, että edes kynästä ei osata pitää kiinni niin, että kirjoittaminen olisi sujuvaa. Kun korkeakoulussa sitten pitäisi osata kynää ja viivotinta käyttää, niin oppimisvaikeudet on hyvin pohjustettu.

    Uudistuminen ei ole itseisarvo ja siitä huolimatta opetushallitus tuottaa jatkuvia uudistuksia uudistamisen vuoksi, koska na samat naamat, jotka olivat tekemässä peruskouluuudistusta 60-70-luvun vaihteessa ovat tarvinneet uutta puuhasteltavaa.

    Ne yhteisöt, jotka eivät ole ymmärtäneet mitä ympärillä tapahtuu ovat olleet tuomittu tuhoon.

    Muutama konkreettinen keino auttaa varmasti. Työn arvostus on muutoksessa kaikkein tärkeintä, mutta työ ei ole tässä tapauksesa ensijainen, mutta tuottavuus on.

    Vaikka käteen jäisi veronalennusten kautta hiukan enemmän rahaa, se ei kannustaisi työntekoon kuin hetken, koska hiukan ei riitä. Tuottava työ lisää tuottavuutta ja sitä kautta myös elintasoa. Valtiojohtoinen hyvinvointipopulismi on saavuttanut mittasuhteet, joka on tehnyt siitä synonyymin sosialismille. Aika näyttää millaiseen menestykseen se johtaa. Uskon ihmisen haluavan kohtuullisen, hyvän tai korkean elintason. Sen voisi saavuttaa lähes jokainen, jos ei olisi niin suurta virkarälssiä elätettävänä hyvinvointipopulismineen.

    Digitalisaation mahdollisuuksiin tarttuminen on lähinnä oljenkorteen tarttumista, mutta sääntelyn purkaminen voi jo johtaa oikeille jäljille. Sellaisena kun olemme oppineet hyvinvointiyhteiskunnan tuntemaan, niin rahoitus ei ole laitettavissa kestävälle pohjalle. Ei auttanut glasnost eikä perestroika aikanaan. Järjestelmä puolustaa etuoikeuksiaan konkurssinkin uhalla.

    Tärkeät asiat ovat usein yksinkertaisia, niin tässäkin asiassa. Tosiasiassa muutos lähtee yksittäisistä ihmisistä. Se todellakin lähtee siitä, että saamme Suomen liikkeelle, todellakin!

    Ensin lähti pääomat ja niiden mukana suuri joukko ihmisiä. He eivät todellakaan olleet resursseiltaa alimmissa desiileissä. Nyt sekä pääomat sekä ihmiset pitäisi saada houkuteltua takaisin, mutta siihen tarvitaan luottamusta. Pitää voida luottaa siihen, että verokiima ei nouse enää koskaan uudestaan ja se uskottava lupaus pitää tulla poliitikoilta.

    Suomessa politiikan seuraaminen on kuin seuraisi Erich Honeckerin viimeistä julkista puhetta nonstoppina.

    Reply ↓
  5. toivo miolenonen
    15.02.2015 10.28

    viinit ruokakaupaan.2000työpaikkaa
    veikkauksen tulot jaetaan urheilu paikojen rakentamiseen,500työpaikkaa
    kuntoutukseen yli 65 vuotiaille,sama kuin alle 65
    koulun oppilasluokat alle 20 oppilasta
    ammattikoulut saksan mallisiksi että koullutus vastaa työtä

    Reply ↓
  6. Kim Lång
    15.02.2015 17.49

    Jos EU-alueen talous tahdotaan terveyttää, niin ensiksi EU-alueen verotus ja työehdot ovat yhdennettävä, niin että kaikki maat kilpailevat samoilla ehdoilla. Tää koske myös yritys verotusta, niin että verokikkalijat kuten Irlanti ja Luxemburg (muunmuassa) saadaan kuriin. Sen jälkeen kiristetään ehtoja millä suur-yritykset saavat siirtää rahaa ulos ja sisään yhtenäiseltä talousalueelta, niin että EU:n ulkopuolisia vero-paratiisejä ei voi hyödyntää verotuksessa. Ei se vaikeata ole, mutta kun suur-yritykset pitkälti maksavat puolueille että näin ei toimita, niin se hankaloittaa tilannetta, mutta rakkaat edustajat, muistakaa että olette kansan valitsemia, niin tehkää myös työtä kansan eteen. – Kim Long​

    Reply ↓
  7. aila friman
    16.02.2015 19.27

    me edellälläkävit Matin kanssa koitetaan kehitellä niin sanottua toistaiseksi voimassa olevaa työ sopimusta lomarahat voisi maksaa joka kuukausi työn tekijälle ja työn antajan velvollissuus olisi irtisanoa työntekijä jos ei esim kahteenviikkoon ole töitä näkyvissä keskustellaan jatketaanko sopimusta vai onko viisasta katkaista kuten kunta alalla nin sanotut sijaiset kolmantena päivänä saa kutsua töihin ja lomat menyttä

    Reply ↓
  8. satu maunula
    07.03.2015 11.43

    Hieno keskustelu ykkösaamussa! Vihdoinkin pääsit näyttämään osaamisen tasosi ja ymmärryksen Suomen ikävään taloudelliseen -ja turvallisuus tilanteeseen. Harvoin kuulee niin selkeää esitystä. On ilo kuulua kokoomuksen joukkoon pitkästä aikaa.
    Tsemppiä vaalitaistoon!

    Reply ↓

Comment

required