Puhuin tänään Kalastajatorpalla ”EU-Russia trade and economic relations: WTO accession and beyond”-seminaarissa seuraavien pointtien pohjalta.

  • Suomen kauppapolitiikan keskeiset tavoitteet viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana voi tiivistää kolmeen asiaan: kaupan vapauttaminen, integroituminen kansainvälisen kaupan keskeisiin foorumeihin ja hyvät ja toimivat kauppasuhteet niin itään kuin länteenkin. Askeleita tällä polulla ovat olleet GATT-jäsenyys 1950 sekä sitä seuraavina vuosikymmeninä EFTA ja OECD ?jäsenyydet, vapaakauppasopimus EEC:n kanssa, Euroopan talousalue sekä lopulta EU-jäsenyys ja perustajajäsenyys WTO:ssa sekä EU:n laajentuminen ja laaja verkosto vapaakauppasopimuksia.

  • Samaan aikaan meillä oli kukoistavat kauppasuhteet itään päin, Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan maiden kanssa kahdenvälisillä kauppasopimuksilla, joissa oli keskeisiä vapaakauppasopimusten elementtejä.

  • Itään suuntautuneilla kauppasuhteilla oli taloudellisten hyötyjen lisäksi myös poliittisesti vakauttava vaikutus kylmän sodan aikaisessa Euroopassa. Kuvainnollisesti sanottuna Suomi leikkasi palan rautaesirippua, takoi siitä koneita ja laitteita ja möi ne Neuvostoliittoon.

  • Venäjän WTO-jäsenyys on meille yksi askel tässä pitkässä ketjussa merkittäviä kauppapoliittisia sopimuksia. Se ei ole merkittävä pelkästään kauppaa vapauttavan vaikutuksensa takia, vaan se tarjoaa myös historiallisen tilaisuuden ? tilaisuuden, jota meillä ei ole varaa missata ? rakentaa uutta yhteistyötä EU:n ja Venäjän välille hyödyntämällä talouksiemme toisiaan täydentävää luonnetta molempia osapuolia hyödyttävällä ja avoimella tavalla.

  • Neuvottelut ovat olleet 18 vuotta kestävä maraton. Alussa suuri joukko osanottajia haki kilpailuasetelmia. Matkalla on ollut juomataukoja ja eräät osanottajista ovat kärsineet ajoittain krampeista, joka on näkynyt neuvotteluväsymyksenä. Loppuratkaisu käytiin enää muutaman osanottajan kesken ja EU ja Venäjä näyttivät tulleen samaan aikaan maaliin. Jäljellä on enää dopingtesti, jossa varmistetaan, että pelisääntöjä on noudatettu.

  • WTO-jäsenyyden myötä Venäjä tulee osaksi kansainvälistä kauppajärjestelmää ja tuo Venäjän ja EU:n saman sääntömaailman piiriin. Tämä luo perustan taloudellisen yhteistyön syventämiselle, jonka näen loogisena jatkumona sille avoimelle kauppapolitiikalle jota Suomi on systemaattisesti vuosien varrella ajanut.

  • Suomalaisten viejien näkökulmasta WTO-jäsenyyden konkreettisimmat vaikutukset näkyvät tuontitullien alennuksina; Tuontitullit laskevat eräillä sektoreilla merkittävästikin, mm. ICT-sektori kemianteollisuuden tuotteet; valmistalot; eräät teollisuuden koneet ja eristemateriaalit. Alennetuista tuontitulleista suomalaisille viejille vuosittainen koituva hyöty on yli 250 milj. euroa. Myös palvelusektori saa merkittäviä hyötyjä, sillä Venäjä on suomalaisen palveluviennin kolmanneksi suurin kohdemaa.

  • Tuontijärjestelmän avaamisen lisäksi myös vientitullien aleneminen kuuluu WTO-jäsenyyden merkittäviin saavutuksiin. Suomelle erityistä merkitystä on raakapuun ja metallituotteiden vientitulliratkaisuilla. On tärkeää, että havupuun tariffikiintiöt saadaan toimimaan joustavalla tavalla sekä EU:ssa että Venäjällä.

  • WTO-neuvottelujen yhteydessä saatiin aikaan myös tärkeä sopimus Siperian ylilentomaksuista. Olisi varmistettava, että tämän sopimuksen mukanaan tuomista hyödyistä päästäisin nauttimaan täysmääräisesti mahdollisimman pian.

  • Venäjän WTO-jäsenyys lisää taloudellista vuorovaikutusta rajojen molemmin puolin ja tästä on hyötyä sekä Suomelle, EU:lle että Venäjälle. Suomen bruttokansantuote voi Venäjän WTO-jäsenyyden ansiosta kasvaa n. 200 – 300 miljoonaa euroa ja vienti Venäjälle yli 200 miljoonaa euroa. Tämä voi tuoda jopa yli 6000 uutta työpaikkaa Suomeen.

  • Reformit, joita Venäjä on jo usean vuoden aikana toteuttanut liittymisneuvottelujensa aikana ovat olleet merkittäviä. Viranomaisille tulleet ilmoitukset Venäjän-kaupan ongelmista ovat viime vuosina vähentyneet jo parin viime vuoden ajan. Jos joku siis odotti heräävänsä 22. elokuuta erilaiseen maailmaan, mihin oli tottunut, joutui ehkä pettymään. WTO-jäsenyys on prosessi, johon Venäjä on panostanut pitkään ja sen vaikutuksista on saatu nauttia jo etukäteen ja niistä saadaan varmasti nauttia entistä enemmän myös tulevina vuosina.

  • On selvää, etteivät kaikki esteet poistu, eivätkä kaikki muutokset tapahdu kertarysäyksellä. Huolestuttavaa kuitenkin on, jos WTO-jäsenyyden positiivisia vaikutuksia lähdetään murentamaan uusilla kauppaa rajoittavilla toimenpiteillä. Kaupan vapauttamisen vastapainoksi Venäjä on korottanut eräiden tuotteiden tulleja WTO-jäsenyyden tullessa voimaan. Tämä on WTO-jäseneltä väärä signaali ja aiheuttaa vahinkoa sekä viejille että Venäjän omille teollisuustuottajille. Kun tulleja korotetaan sellaisissa tuotteissa, joissa Venäjällä ei ole riittävää omaa tuotantoa ja joilla on merkitystä Venäjällä toimiville ulkomaisille investoijille, Venäjän houkuttelevuus investointikohteena vähenee ja WTO-jäsenyyden tuomat potentiaaliset hyödyt jäävät osittain saavuttamatta.

  • Haluaisin kuulla suomalaisyritysten ja muidenkin kokemuksia siitä, millaisiin kauppaa ja investointeja koskeviin esteisiin ne törmäävät edelleen Venäjän markkinoilla ja miten voisin auttaa uusien markkina-avausten tekemisessä esimerkiksi vienninedistämismatkojen muodossa ja kaupanesteisiin puuttumalla. Olen lähettänyt tätä koskevan yleisen, kaikkia vientimarkkinoita koskevan kyselyn lähes 7000:lle suomalaisyritykselle tämän viikon alussa. Toivon saavani mahdollisimman runsaasti palautetta, jotta voin paremmin huomioida yritysten toiveet vienninedistämismatkojen, muiden VKE-toimien ja kauppapoliittisten tavoitteidemme suunnittelussa.

  • Positiivisen ilmapiirin ja kauppasuhteiden kehityksen turvaamiseksi on tärkeää, että Venäjä pitää kiinni WTO:ssa tekemistään sitoumuksista ja edistää WTO:n jäsenenä kaupan vapauttamista ja modernien kauppa-aiheiden, kuten kaupan menettelyjen helpottamisen (trade facilitation) ja vientitullien saamista nykyistä kattavammin järjestön sääntöjen piiriin. Haluan työskennellä sen puolesta, että EU ja Venäjä voisivat olla toistensa luontaisia kumppaneita WTO:n neuvotteluagendan luomisessa.

  • EU ja Venäjä ovat toistensa merkittävimpiä kauppakumppaneita ja taloudet toisiaan täydentäviä. Markkinoiden keskinäinen riippuvuus tulee nähdä positiivisena mahdollisuutena. Erityisesti vaikeassa taloustilanteessa tärkeää on hakea kasvua molemminpuolisella markkinoiden avaamisella ja yhteisten regulaatioperiaatteiden sopimisella.

  • Venäjällä on 145 miljoonan asukkaan markkinat ja EU:ssa 500 miljoonan asukkaan markkinat ja molemmilla markkinoilla paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, jonka käyttöönottoa tulisi tukea EU:n ja Venäjän välisen yhteistyön tiivistämisellä ja taloudellisella integraatiolla.

  • Mahdollisuudet alueellisen integraation saralla ovat kuitenkin EU ? Venäjä ?yhteistyötä laajemmat. Venäjän viime vuosina panostanut myös IVY-alueen yhteistyöhön erityisesti Kazakstanin ja Valko-Venäjän kanssa solmitun tulliliiton muodossa ja perustamalla Euraasian talouskomission. Lisäksi Venäjä katsoo myös Aasian ja Tyynenmeren yhteistyöelimen APECin suuntaan.

  • WTO-neuvotteluihin kului 18 vuotta aikaa. Haluan nähdä, että 18 vuoden kuluttua EU ja Venäjä muodostavat yhteisen vapaakauppa-alueen, jonka sisällä tavarat, palvelut ja investoinnit liikkuvat mahdollisimman vapaasti ja jossa tekninen sääntely (TBT- ja SPS-kysymykset) on hoidettu yhteisten pelisääntöjen puitteissa. Olemme luontaisia partnereita ja taloussuhteiden tiivistämisellä voidaan saavuttaa merkittäviä asioita niin taloudellisessa mielessä kuin poliittisenkin yhteistyön ja vakauden kannalta katsottuna.

  • Teknisesti katsottuna Venäjän WTO-jäsenyys voi näyttää pieneltä askeleelta. Se luo kuitenkin pohjan sellaisen yhteistyön kehittämiselle, että toivon voivani 18 vuoden kuluttua sanoa kyseessä olleen suuri harppaus uuteen aikakauteen Euroopan taloudellisen ja poliittisen vakauden tiellä.

Comment

required