Paluulennolla Helsingistä Brysseliin. Vierustoverina kaikki aikakauslehdet, joissa on kuvia Linnan juhlista… Hyvä tuliainen. Saavatpahan appivanhemmat ihmetellä Jouluna, millaista menoa on Suomen itsenäisyyspäivänä. Heidän tyttärensä oli minun subjektiivisen näkemykseni mukaan illan kuningatar.
Tänään oli monta hyvää tapaamista ja paljon haastatteluja. Aamulla meillä oli tuttuun tapaan Kokoomuksen suuren- ja ulkoasiainvaliokunnan sekä meppien aamupalaveri. Kävimme läpi valiokuntien asioita ja meppikuulumisia. Tapaamiset ovat molemmin puolin hyödyllisiä. Ne auttavat pysymään kärryillä molempien parlamenttien menoista.
Ulkoministeri Tuomioja esitti eilen mielenkiintoisen teesin Eduskunnan kyselytunnilla. Hän väitti, että Vladimir Putinin erityisedustajan Sergei Jastrzhembskin Suomen arvostelun taustalla voi olla viiden suomalaisen europarlamentaarikon äskettäinen Venäjä-kritiikki.
Piitu Kauppi, Ville Itälä, Ari Vatanen, Henrik Lax ja minä allekirjoitimme jokin aika sitten yli sadan mepin kanssa avoimen kirjeen, jossa arvostelimme Venäjää toisen maailmansodan päättymisen juhlistamisesta. Aloite tuli pääosin entisten sosialistimaiden mepeiltä.
Tässä sinänsä maltillisessa kirjeessä tuomitaan Venäjän voitonpäivänjuhla ”neuvostomiehityksen ja totalitaarisen kommunismin rikosten hyväksymisenä”.
Kritiikissämme on periaatteessa kaksi kärkeä. Ensiksi 9. toukokuuta on Eurooppa-päivä. Silloin pitää juhlia Euroopan rauhaa, ei yksittäisen maan, varsinkaan Stalinin johtaman Neuvostoliiton, voittoa.
Toiseksi toisen maailmansodan loppu oli monelle Keski- ja Itä-Euroopan maalle totalitaarisen kommunistisen sortovallan alku. Nykyeuroopassa pitää olla sensitiivisempi kärsineitä kansakuntia kohtaan.
Tuomiojan mielestä me olemme siis vaurioittaneet Suomen ja Venäjän välisiä suhteita. Onhan se tietenkin niin, että europarlamentaarikkojen valta on viime vuosina kasvanut, mutta meillä on onneksi kuitenkin vielä suhteellisuudentaju tallella. Meppi ei hoida Suomen ja Venäjän välisiä suhteita. Suomen suhteista Venäjään vastaavat presidentti, pääministeri ja ulkoministeri.
Täytyy kuitenkin myöntää, että Jastrzhembskin arvostelussa on perää. Suomen suhteet Venäjään eivät ole tällä hetkellä kunnossa.
Tähän on monta syytä. Emme ole olleet tarpeeksi aktiivisia Venäjän suuntaan viime vuosien aikana. Emme myöskään ole olleet tarpeeksi selkeitä kannanotoissamme. Venäläiset ovat aina arvostaneet suorapuheisuutta. Nyt linjamme on epäselvä ja se on aiheuttanut närää Venäjällä.
On myös selvää, että tietyillä tahoilla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen tosiasiaan, että Suomen suhteet Venäjään määritellään nykyään EU:ssa. EU pyrkii suurvallaksi ja välillä tämä pyrkimys on ristiriidassa Venäjän ulkopoliittisen linjan kanssa.
Mitä pitäisi tehdä? Meidän pitäisi olla aktiivisia Venäjän suuntaan kaikilla tasoilla. Elinkeinoelämän, diplomaattikunnan ja poliitikkojen on panostettava entistä ahkerammin Venäjään. Suomen pitää olla aloitteellinen myös EU-tasolla.
Meidän pitäisi myös panostaa enemmän venäjän kielen opiskeluun. Mitä enemmän suomalaiset oppivat venäjää, sen helpompi on kommunikoida naapurin kanssa. Minun sukupolvelleni venäjän kielen opiskelu oli pahe. Tuleville sukupolville sen pitäisi olla hyve.
Tämäkin myrsky vesilasissa varmaan laantuu nopeasti, mutta toivon, että molemmat osapuolet ottavat siitä opiksi. Suomi ei ole Venäjälle ensisijaisen tärkeä kumppani, mutta EU on.
Iltapäivällä olin lyhyesti TV-Nyttin ja OBS!:n haastateltavana Tuomiojan lausunnoista. Nostin esille suunnilleen ylläolevat teesit.
Olin myös Tuomas Enbusken haastateltavana YLEQ radiokanavalla. Tuomaksen ohjelma oli lähes tunnin mittainen. On harvinaista päästä puhumaan niinkin pitkäksi aikaa.
En ollut aikaisemmin tavannut Tuomasta. Olin toki nähnyt hänen Talk Shownsa Hyppösen kanssa, mutta muutoin en häntä tuntenut. Haastattelu meni mielestäni hyvin. Tämä ei välttämättä johtunut minun vastauksistani, vaan siitä, että Enbusken kysymykset olivat erinomaisia. Kunpa itse osaisin valmistautua omiin tapaamisiini yhtä hyvin.
Ensi viikolla on oikeastaan vuoden viimeinen työviikko. Lähdemme Petun kanssa Srtasbourgiin maanantai-aamuna. Petulle, joka on reissannut Brysselin ja Strasbourgin väliä viimeiset viisi vuotta, kyseessä on yhden aikakauden loppu. Minulle sen alku. EU-Suomi tarvitsee enemmän Petuja!