Rauhallinen perheviikonloppu takana. Vähemmän rauhallinen maanantain vastainen yö. Lapsiperheen yöt voivat joskus olla julman lyhyitä…
Aamupäivällä siivosin jälleen perjantain ja viikonlopun rästiviestit sähköpostista – niitä oli 160. Aina ei tunnu siltä, että sähköposti säästää aikaa.
Aamupäivällä osallistuin puhelimitse Radio Vegan suoraan lähetykseen ”slaget efter tolv”. Aiheena oli Suomen ja Ruotsin suhteet. Keskusteluun osallistuivat professori Lauri Karvonen Turun yliopistosta ja Tuomiojan erityisavustaja Folke Sundman.
Suhteellisen rauhallinen väittely jos vertaa minun ja Folken yhteenottoihin vaalien aikana. Yritin toki vähän provosoida, mutta konsensus voitti.
Perusväitteeni oli, että Suomen ja Ruotsin suhteet EU:ssa ovat toimivalla pohjalla. Välillä tehdään yhteistyötä, välillä otetaan yhteen.
Peruslähtökohtamme on kuitenkin erilainen: Suomi liittyi unioniin turvallisuuspoliittisista syistä, Ruotsi taloudellisista. Asenteessakin on eroja: Suomesta tuli EU:n jäsen, mutta rakkaassa naapurimaassamme jää joskus kuva, että EU:sta tuli Ruotsin jäsen.
Suomen nykyisen hallituksen EU-politiikka on kuitenkin ”ruotsittunut”. Usein räksytetään väärän puun alla. Tästä esimerkkinä toilailut turvatakeista ja kauppapolitiikasta perustuslakineuvottelujen aikana.
Iltapäivän vietin Viron komissaariehdokas Siim Kallaksen kuulemisessa. Hän pärjäsi mielestäni erinomaisesti. Osasi asiansa ja esitti sen hyvin. Olin odottanut kovempaa hyökkäystä Hans-Peter Martinin ja Martin van Buitenenin kaltaisilta populisteilta.
