Huippukokouksen pahin pöly on laskemassa. Budjettisopua ei syntynyt. Perustuslaki pantiin jääkaappiin. Jean-Claude Juncker puhui syvästä kriisistä. Jacques Chiracin mielestä EU on haudan partaalla. Olisi mielenkiintoista tehdä empiirinen tutkimus siitä, miten usein EU:n yhteydessä on puhuttu kriisistä. Veikkaan, että usein.
Budjettisovun esti viisi maata: Hollanti, Ruotsi, Britannia sekä Espanja ja Suomi. Kolmen ensimmäisen kanta on helppo ymmärtää. Britannia puolusti maksualennustaan ja halusi kohdentaa budjetin uudestaan, pois maataloustuista. Hollanti on EU:n suurin nettomaksaja suhteutettuna väkilukuun. Ruotsi on myös suuri nettomaksaja, joka ei ole maataloustukiaisten ystävä.
Espanjan ja Suomen vastustukset herättivät eilen ja tänään enemmän kummastusta. Espanjan kohdalla kyse oli toki perinteisestä vedätyksestä, eli haluttiin näyttää kotiinpäin, että ei olla tyytyväisiä. Tämän kaikki ymmärsivät.
Suomen kanta tuli kaikille yllätyksenä. Suomi ei edes ollut mukana viimeisen kierroksen kahdenkeskisissä keskusteluissa. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että Suomen neuvottelema paketti oli yksi parhaista, ja siksi huolenaiheita ei pitänyt olla. Suomi oli todellakin hoitanut esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen aluetukineuvottelut mallikaasti. Rahaa oli tulossa ja harvaan asutut alueet löytyivät loppupäätelmistä. Kaiken piti siis olla kunnossa.
Jostain syystä pääministeri Matti Vanhanen päätti kuitenkin pistää kapuloita rattaisiin neuvottelujen loppuvaiheessa, sen jälkeen kuin oli selvää, että sopimusta ei synny. Kolme maata oli jo siinä vaiheessa sanonut viimeisen sanansa, ja se oli ”ei”. Vanhanen ilmoitti lehdistölle, että paketti ei käynyt Suomelle, koska keskikastin maiden kustannuksella yritettiin korjata suurimpien nettomaksajien ongelmia. Suomen kohdalla kyse oli 34 miljoonan euron paketista.
Tässä vaiheessa minulla ei ole vielä tarpeeksi informaatiota, mutta myönnettäköön, että Suomen kanta tuntuu näin ensituntumalta vähintäänkin ihmeelliseltä. Toivon toki, että olen väärässä.
Miksi Suomi otti ”Mustan Pekan” käteen neuvottelujen loppuvaiheessa, kun oli jo selvää, että sopimusta ei synny? Haluaako Suomi profiloitua nettomaksajien ääriryhmässä omilla lillukanvarsillaan (me olemme nettomaksajien lilliputtimaa)? Miten keskikastin maat suhtautuvat Suomen äkkinäiseen kannanmuutokseen? Entä mitä mieltä ovat Saksa ja Ranska, jotka olivat valmiita hyväksymään paketin? Mitä mieltä ovat uudet EU-maat, jotka olivat valmiita alentamaan omia tukiaisiaan kompromissin saavuttamiseksi? Miten uskottava on tuleva puheenjohtajamaa, joka on valmis estämään sopimuksen syntymisen suhteellisen pieniin kansallisiin intresseihin vedoten?
Nämä kysymykset ovat sinänsä mielenkiintoisia, mutta todellinen huoleni liittyy Suomen tulevaan neuvotteluasemaan. Mielestäni pöydällä ollut ehdotus oli erinomainen Suomen näkökulmasta. Toista yhtä hyvää ei tule. Jos Suomi olisi hyväksynyt paketin, niin lähtöasema Britannian ja Itävallan kausille olisi ollut helpompi. Nyt Suomi nähdään yhtenä ”viidestä” äärimaasta.
Luxemburgin neuvottelupaketti on historiaa ja neuvottelut alkavat ikäänkuin tyhjältä pöydältä. Seuraavan paketin esittää uusi puheenjohtamaa Iso-Britannia. Britit ”vihaavat” tällä hetkellä kahta asiaa budjettineuvotteluissa: Suomea ja aluetukia. Miksi? Koska Suomi oli yksi ensimmäisistä maista, joka virkamiestasolla ehdotti Britannian maksuhelpotuksen poistamista. Tuolloin brittien vastaus oli yksiselitteinen: ”Suomen kanta ei käy meille kolmanteenkymmenenteenneljänteen potenssiin!”. Toiseksi brittien mielestä aluetuet, siinä määrin kuin niitä ylipäänsä tarvitaan, pitäisi kohdentaa uusille, köyhille EU-maille, ei vanhoille rikkaille.
Olemme siis aika vaikeassa tilanteessa ja peruskysymys on selkeä: kannattiko Suomen ihan tosissaan mennä vastustamaan Luxemburgin ehdotusta loppumetreillä vai olisiko ollut parempi pysyä hiljaa? Vastaus tähän saadaan vasta sen jälkeen, kun lopullinen paketti on kasassa. Voi hyvinkin olla, että vuoden päästä muistelemme nostalgialla Luxemburgin ehdotusta. Puheenjohtajamaa Suomi kun ei oikein voi omia intressejään liian avoimesti ajaa.
