Koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Kolme päivää ”vaalipiirissä” takanapäin. Erittäin hyödyllinen kierros.

Maanantaina puhuin EVA:n nuorille EU:n tulevaisuudesta. Kävin läpi haasteita kilpailukyvystä ulkosuhteisiin. Keskusteleva porukka. Turkin EU-jäsenyys oli jälleen kerran kuumin peruna.

Karjala-lehden haastattelun jälkeen kävin ulkoministeriön suurlähettiläskokkareilla. Vihaan yleensä kokkareita, mutta näissä oli hauskaa. Teltta täynnä tuttuja naamoja: vanhoja työkavereita, akateemikkoja, toimittajia, elinkeinoelämän vaikuttajia ja poliitikkoja. Monet tulivat vilpittömästi onnittelemaan vaalituloksesta. Tuntui hienolta.

Merikasarmilta suuntasin Nokian pääkonttorille, jossa mepeille oli järjestetty briiffaus Euroopan kilpailukyvystä. Annoin kyydin Esko Seppäselle. Vitsailimme, että niin sitä vaan tuore meppi joutuu kuskaamaan veteraania.

Tilaisuus oli onnistunut. Mepeistä paikalla olivat Eija-Riitta Korhola, Satu Hassi, Lasse Lehtinen, Reino Paasilinna, Esko Seppänen ja minä. Leif Fagernäs, Jukka Ahtela, Lauri Kivinen ja Veli Sundbäck maalasivat masentavan kuvan Euroopan kilpailukyvystä.

Olemme vähemmän kilpailukykyisiä suhteessa Amerikkaan kuin vuonna 2000, jolloin Lissabonin strategia lanseerattiin. Huolestuttavaa. Toivottavasti Wim Kokin työryhmän marraskuussa julkaistava raportti ravistelee jäsenmaat hereille.

Tiistaina olin kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Hämeenlinnassa. Kävimme läpi syksyn poliittisia haasteita. Ryhmä päätti tehdä välikysymyksen työllisyydestä ja asettui vastustamaan poliittisia valtiosihteereitä.

Oli hyödyllistä olla mukana seuraamassa kokousta. Opin paljon ryhmän dynamiikasta ja juttelin kaikkien sen jäsenten kanssa. Bonuksena sain Benin lupaamaan, että hän ajaa viiksensä jos Kokoomus voittaa kunnallisvaalit.

Kävimme myös katsomassa Tykistömuseon vaikuttavan multimediaesityksen Tali-Ihantalan taistelusta. Auttoi taas ymmärtämään rauhan merkityksen.

Keskiviikkona kävin Apu-lehden kolumnini kuvauksissa. Aamupäivällä luennoin Elonmerkki-seminaarissa 300 viestintäasiantuntijalle. Otsikkona oli: ”Onko olemassa kansainvälisesti sisäsiistejä suomalaisia?”. Lyhyt vastaukseni oli, että kyllä, varsinkin yritys- ja virkamiesmaailmassa. Poliittisella puolella on toki parannettavaa, mutta kyllä monet Suomalaiset poliitikot ovat jo pesunkestävästi kansainvälisiä.

Korostin, että meillä suomalaisilla ei ole mitään hävettävää kansainvälisissä kuvioissa. Kielitaito on hyvä. Suoruutta, avoimuutta ja rehellisyyttä arvostetaan. Pääasia on olla oma itsensä.

Illaksi matkustin Tampereelle, jossa luennoin EU:n tulevaisuushaasteista Heikki A. Ollilan 7-henkiselle porukalle. Nostin esiin viisi keskeistä haastetta: laajentuminen, perustuslain ratifiointi, kilpailukyky, ulkosuhteet ja budjettiraamit vuosille 2007-2013.

Kaiken kaikkiaan onnistunut keikka, vaikka lomapäiviä paloi…