Takana on kaikin puolin hyvä viikonloppu perheen parissa. Puuhastelua, jumppaa, pyöräilyä, pelejä ja leikkimistä. Sain jopa vedettyä kaksi tunnin juoksulenkkiä. Eihän tätä mikään voita.
Emilie on ollut runsaan vuoden balettitunneilla. Viime aikoina hän on suhtautunut koko hommaan vähän nuivasti. Ei vaan tee mieli.
En halua sellaiseksi isäksi, joka puskee lapsiaan harrastuksiin, joista he eivät pidä. Ei pidä elää omia lapsuuden haaveita omien lastensa kautta.
Oma isä-pappani toimii jälleen kerran esikuvana. Hän ei koskaan työntänyt meitä harrastusten pariin, vaan antoi meidän itse valita mitä halusimme tehdä.
Sen jälkeen hän tuki kuskaamalla ja rohkaisemalla. Kun haluttiin lopettaa niin lopetettiin. Ei mitään painetta mistään.
Haluan olla samanlainen. Niinpä baletti jäi väliin…siis myös minulta.
Suomen päässä keskustelu sinivihreästä yhteistyöstä jatkuu. Tänään muun muassa Anneli Jäätteenmäki tuki yhteistyötä. Hienoa.
Tuli aika paljon rohkaisevia viestejä eri puolilta. Kuulin myös, että tietyillä tahoilla on ollut vähän hermostumisen merkkejä. Lisättäköön, että ne tahot eivät ole Keskustasta tai Kokoomuksesta.
Toivon, että keskustelu jatkuu myös ensi viikolla. Vaalithan ovat parhaimmillaan räiskyvää ja avointa keskustelua. Huonoimmillaan hyssyttelyä.
Huomenna on taas Strasbourgin täysistunnon vuoro. Ensi viikko on yhtä paikkojen jakoa.
