Hyvää joulua Englannin Solihullista, Birminghamin liepeiltä. Lensimme tänne eilen viettämään joulua. Tai oikeastaan lensimme kahteen kertaan…
Olimme jo Lontoon yläpuolella kun kapteeni ilmoitti, että lähdössä oli ilmennyt tekninen vika. Kone voi laskeutua, mutta ei nousta uudestaan ilman korjauksia, kerrottiin. Koska Birminghamissa ei ollut Brussels Airlinesin teknikkoa niin piti kuulemma lentää Brysseliin takaisin vaihtamaan konetta.
Yritimme ehdottaa, että Brussels Airlines lähettäisi teknikon Birminghamiin jollain toisella koneella. Väittivät, että toista lentoa ei enää illalla ole. No, tämähän ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Kun saavuimme Birminghamiin 3,5 tuntia myöhässä niin huomasin, että samaisella lentoyhtiöllä oli vielä yksi iltakone tulossa, eli teknikko olisi hyvin voinut tulla sen mukana tavaroineen.
Kun sitten laskeuduimme takaisin Brysseliin niin saimmekin kuulla, että uuteen koneeseen otetaan 30 lisämatkustajaa, joiden oli alunperin tarkoitus matkustaa Lontoon Gatwickiin, mutta eivät sinne sumun takia voineet laskeutua.
Ei voi välttyä ajatukselta, että Brussels Airlinelle tuli halvemmaksi kääntää meidän kone, vaihtaa se toiseen, ottaa Gatwickin matkustajat kyytiin ja pistää heidät sitten Lontoon bussiin Birminghamista. Meidän lento toimi sopivasti sijaiskärsijänä. Toistaalta voihan se olla niinkin, että koneessa oli vika, jota ei millään lailla voinut Birminghamissa korjata. Turvallisuushan on tietenkin kaiken a ja o.
Onneksi lentomatkustajilla on kuitenkin oikeuksia, joista me parlamentissa päätimme vuonna 2005. Ajattelin ihan periaatteesta käydä tarkastamassa, mitä tällaisissa tapauksissa voi tehdä. Jos en nyt ihan väärin muista niin alle 1500 km matkoista, jotka ovat yli kaksi tuntia myöhässä, korvataan 250 euroa. Tästä Brussels Airlines ei kyllä matkustajiaan muistuttanut.
No, hymyillen tällaisetkin matkan sujuvat ihan mukavasti. Lapsetkin jaksoivat hyvin, vaikka Brussels Airlines ei edes ruokaa tarjonnut. Kyllä me varmaan jouluna ihan tarpeeksi saadaan syötyä.
Kun sitten laskeuduimme Birminghamiin niin saimme muistutuksen siitä, mitä elämä Schengenin ulkopuolella merkitsee: passijonoja. Meidän tapauksessa tällä kertaa vain 15 minuuttia…mutta aikaa kuitenkin.
Yhdeksän uutta maata (kaikki paitsi Romania, Bulgaria ja Kypros) tulivat Schengenin piiriin tällä viikolla. Se on iso periaatteellinen ja käytännollinen juttu. Rautaesiriipun takaa vapaaksi passialueeksi 18 vuoden sisällä. Ei ihan pieni muutos Euroopan historiassa.
Meille suomalaisille Schengen ei välttämättä kolahda ihan samalla tavalla kuin Keski- ja Itä-Eurooppalaisille. Meillähän on ollut passiunioni muiden Phjoismaiden kanssa jo pitkään. Moottoriteillä ei taasen noita maarajoja pahemmin ylitellä. Suurin merkitys meille on tietenkin matkat Viroon. Ne helpottuvat. Hieno homma!
Mielestäni Schengen on EU:ta parhaimmillaan, eli vapautta ja mahdollisuuksia. Sitä, että ihmiset, tavarat, palvelut ja raha liikkuu EU:n alueella ilman esteitä. Nämä ovat niitä jaloja tavoitteita, jonka takia Eurooppaa yhdistetään
Tänään vietämme suomalaista joulua täällä englannissa. Olen tuonut suomalaisia jouluherkkuja, kaikkea riisipuurosta ja ruisleivästä silliin ja porkkanalaatikkoon. Anoppi on jo mestari suomalaisen jouluruuan valmistamisessa.
Huomenna matkaamme sitten Suzannen Debbie-siskon luo Gloucesteriin nauttimaan brittiliäisistä jouluherkuista. Onneksi lenkkarit ovat mukana…
Keskiviikkona menen sitten appiukon kanssa katsomaan Mikael Forssellin peliä. Ei hassumpi joulu.
Kiitos kaikille ystävällisistä jouluviesteistä. Lämmittävät kovasti. Kyllä meillä on mahtava blogikommuuni nestoreineen ja junioreineen!
Joulupeace!
