Viikonloppu oli yhtä pressanvaalikampanjaa. Hyvin meni. Sauli Niinistö valittiin kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi.
Puoluekokous pidettiin Marina Congress Centerissä. Fiilis oli katossa. Ei se mikään jenkkityylinen tilaisuus ollut, mutta mukana oli myös aitoa showmieltä. Musiikki pauhasi.
Kahden tunnin ohjelma oli erinomainen. Jaksoi hyvin seurata, ei tarvinnut vaihtaa kinkkua. Jyrki Katainen johti puhetta huumorilla. Juuri niinkuin pitääkin.
Kannatuspuheenvuorot olivat loistavia. Sopivasti huumoria ja vakavaa viestiä. Ensimmäisen puheen piti Nina Pelkonen. Mahtava tyyppi, moottoripyöräilyä harrastava poliisi.
Nuori Heikki Autto oli jälleen kerran briljantti. Myös Eija-Riitta Korhola piti erinomaisen puheen. Täynnä helmiä.
Saulin puheessa oli syvyyttä. Se kannattaa käydä lukemassa (http://www.niinisto.net/index.php?option=com_content&task=view&id=64&Itemid=14). Jos oikein innostuu niin sitä voi vaikka verrata Matti Vanhasen (http://www.mattivanhanen.net/) ja Tarja Halosen (http://www.tarjahalonen.fi/fi/) viimeisimpiin puheisiin.
Niinistö haastoi puheessaan jälleen kerran ulkopoliittisen johtomme. Hän kritisoi nykyistä passiivista EU-linjaa. Oikein kritisoitu.
Mitenköhän kauan Vanhanen ja Halonen voivat vielä jatkaa ”strutsipolitiikkaa”? Pannaan pää vaan hiekkaan, eikä myönnetä ulko- ja turvalisuuspoliittista murrosta. Kun Niinistö haastaa, ulkopoliittinen johto vaikenee.
Puheessaan Sauli hahmotti myös ”Työväen Presidentti”-konseptia. Mitä enemmän slogania miettii, sen parempi se on. Ei vähiten siksi, että se murtaa rajoja ja herättää uusia ajatuksia.
Puoluekokouksen jälkeen lähdimme presidenttiristeilylle. Kaikinpuolin mielenkiintoinen kokemus. En ole varmaan koskaan tervehtinyt niin montaa ihmistä niin lyhyessä ajassa.
Porukat tulivat juttelemaan. Toivottivat tsemppiä Brysselin kuvioihin. Sunnuntai-aamuna luennoin Jori Arvosen, Eija-Riitta Korholan ja Jari Vilénin kanssa EU-seminaarissa.
Luulin, että juhlitun yön jälkeen paikalla olisi ehkä kourallinen ihmisiä. Väärin luultu. Salissa oli 130 henkeä. Ulkopuolella oli jono. Miten niin EU-asiat eivät kiinnosta?
