Tällä viikolla luin Sauli Niinistön kirjan Viiden vuoden yksinäisyys. Olin kuullut siitä paljon. Lukenut muutaman kirja-arvionkin. Kirjaa on kehuttu. Eikä syyttä. Se on kaikki superlatiivinsa ansainnut.
Viiden vuoden yksinäisyys on kerrassaan hieno lukukokemus. Se on muistelmateos, joka keskittyy vuosiin, jolloin Sauli Niinistö toimi ministerinä ja kokoomuksen puheenjohtajana.
Noina vuosina tapahtui paljon. Suomen talous lähti kasvuun, liityimme euroalueeseen ja eurooppalainen porvarikenttä yhdistyi. Niinistö oli yksi pääarkkitehdeistä kaikissa näissä projekteissa.
Kirjassa yhdistyy oivalla tavalla julkinen ja yksityinen, yhteiskunnallinen analyysi ja Saulin henkilökohtaiset koettelemukset, leskeydestä yksinhuoltajuuteen. Luvut Saulin henkilökohtaisista kokemuksista ovat kirjan helmiä.
.jpg)
Saulin katseessa on jotain ”Mona-Lisaa”…
Teksti on paikoin herkkää, niin herkkää, että nielin ja nyyhkytin. Paikoin se on hauskaa, niin hauskaa, että hymyilin ja röhötin. Useimmiten olin liimautuneena analyysiin. Jatkuva raksutus oli taattua.
Niinistön yhteiskunta-analyysi on veitsenterävä. Hän kykenee pilkkomaan Suomen nousun lamasta ja liittymisen euroalueeseen niin, että sen ymmärtää myös politologi. Argumentointi on loogista, siis niin loogista kun se juristilla voi olla…Yhtään kysymystä ei kysytä, ilman että vastaus tiedetään etukäteen.
Kirjoitustyyli on Saulia parhaimmillaan: pohdiskelevaa ja hauskaa. Ihmiskuvaukset ovat lämpimiä. Tunteet kumpuavat syvältä. Niiden syvyyden ymmärtää vain kirjoittaja itse. Harva poliitikko osaa kirjoittaa yhtä persoonallista ja sujuvaa proosaa.
Kirja on myös osoitus siitä, että julkinen ja yksityinen persoona ovat usein kaksi eri asiaa. Jos joku vielä kirjan luettuaan väittää pitävänsä Saulia kylmänä ja etäisenä, niin kannattaa varmaan käydä jonkin sorttisella ennakkoluulopsykologilla.
Lopussa Niinistö toteaa selviytyneensä mielestään kohtuudella. Siinä taitaa nyt olla ripaus suomalaista vaatimattomuutta. Kyllä Sauli selvisi enemmän kuin kohtuudella. Loistavasti, uskallan väittää.
Kotona meillä meni viikonloppu rennoissa merkeissä. Leikittiin ja lueskeltiin, siis muutakin kuin Niinistöä. Lauantai-illan herkkua oli ?take-away? Thairuoka, pullo hyvää punkkua ja Bridget Jones DVD. Eihän sitä lauantai-iltaa paremmin voisi viettääkään.
