Pyrin eurooppa-ministerinä vierailemaan säännöllisesti Euroopan parlamentissa. Parhaat vierailuohjelmat syntyvät täysistuntoviikoille Strasbourgiin: kaikki mepit ovat paikalla tavattavissa ja poliittinen kuhina on kuumimmillaan. Täällä tulee aina nostalginen fiilis. Paljon tuttuja, halauksia ja iloisia jälleennäkemisiä.
Matkan ohjelma oli tiivis, yhteensä 12 tapaamista. Pääteemoina oli pankkiunioni ja ensi kevään vaalit. Tapasin avainmeppejä ja parlamentin johtoa.
Pankkiunionin osalta esitin mepeille tukemme kriisiratkaisumekanismien kehittämiselle tulevaisuuden mahdollisien ongelmien varalle lobaten samalla Suomen perusnäkemystä mahdollisimman laajasta sijoittajavastuusta, siis veronmaksajan kukkaroita turvaten.
Käytävillä aisti jo ensi kevään vaalit. Joillakin on loppusuoran tunnelmat, toiset hiovat kynsiään kampanjoihin. Puolueiden kärkiehdokkaista spekuloidaan ja pohditaan, kuinka vaalitulos vaikuttaa komission muodostamisessa ja muiden avaintehtävien jaossa. Selvää on, että aiemmin koettua enemmän.
Luvassa on mielenkiintoiset vaalit. Kärkiehdokkaat politisoivat kampanjan, teemat ovat osin talouskriisinkin myötä eurooppalaisia ja kannunvalanta käy jo kuumana. Eurooppalaisen demokratian kannalta tämä on hyvä juttu. Tällaista poliittista pöhinää ei vielä vähän aikaa sitten voinut kuvitella. Äänestysprosenttikin näin ollen noussee. Kiva sattuma, että tänään julkistettiin Ylen ensimmäinen eurovaaligallup, joka näyttää Kokoomuksen osalta hyvältä.
Tapaamiset muistuttivat jälleen, kuinka osaavaa porukkaa parlamentissa on. Keskustelut ovat mielenkiintoisia: näkemystä suurista linjoista riittää ja yksityiskohdat tunnetaan. Talossa on myönteinen henki.
Valtaa talolla riittää. Kaikki merkittävä tarvitsee sen hyväksynnän, eikä valtaa epäröidä käyttää. Siksi täällä pitää käydä, mikäli haluaa vaikuttaa päätöksentekoon.
