Maanantai meni jälleen EU-ulkoministerikokouksen merkeissä. Tällä kertaa Luxembourgissa, jossa sadetta piisasi koko päiväksi.
Aluksi valmistelimme torstaina käynnistyvää EU-huippukokousta. Linjauksista käytiin pitkä debatti. Huippukokoukselta odotetaan nyt päätöstä muun muassa Jose Manuel Barroson jatkosta komission puheenjohtajana.
Lähi-Itä oli päivän iso teema. Israelin pääministeri Netanjahun eilinen linjapuhe heijastui keskusteluun. Netanjahun viesti oli kaksiosainen. Pyrkimys rauhaan kahden valtion mallin pohjalta oli askel eteenpäin. Tiukoiksi vedetyt ehdot ovat puolestaan jarru. Netanjahun puhe oli uusi avaus, mutta varovainen sellainen. Se ei vielä riitä EU:n Israel-politiikan merkittävään muuttamiseen.
Serbian yhteistyö kansainvälisen Jugoslavia-rikostuomioistuinen kanssa puhutti meitä pitkään. Tuomioistuimen pääsyyttäjä Serge Brammertz antoi katsauksen erityisesti Serbian yhteistyöhalukkuudesta. Viesti oli se, että selvää parannusta on tapahtunut.
Siitä huolimatta emme päässeet yksimielisyyteen EU:n ja Serbian lähentymissopimuksen osittaisesta käynnistämisestä. Pettymys oli melkoinen. Sotarikollisten kiinnisaaminen on tärkeä kansainvälinen velvoite, eikä ehdollisuudesta pidä lipsua. Mutta Serbia olisi nyt ansainnut myönteisen vastaantulosignaalin EU:lta.
Iran oli kolmas tärkeä aihe. Maan presidentinvaaleja seurasivat levottomuudet. EU odottaa vielä selvityksiä siitä, miten vaalit oikein sujuivat. Tilanne on yhä epäselvä. Perustavoite kuitenkin pysyy. Iranin hallinnon kanssa pyritään neuvotteluratkaisuun ydinenergian rauhanomaisesta käytöstä.
Nyt vuorossa on kotimatka Kööpenhaminan kautta. Tiukan EU-huipparin takana häämöttää juhannus. Toivon vain tämänhetkisten sääennusteiden olevan väärässä!
